maanantai 23. tammikuuta 2017

RUSKEA KASTIKE

Teen ruskeaa kastiketta tooooodella harvoin, mutta silloin kun siihen iskee himo, sitä on aivan pakko saada. Ja silloin se ei todellakaan synny kaupan kastikejauheista, vaan itse tekemällä. 

Ruskean kastikkeen tekemisessä on omat kikkansa, joihin on aluksi helppo kompastua. 
Tärkeää on, että voita käytetään tarpeeksi. Jos voita on liian vähän, jauhoja on vaikea ruskistaa tasaisesti ja lisäksi kastikkeeseen jää helposti kokkareita. Voita on tarpeeksi, kun jauhojen lisäämisen jälkeen seos on edelleen löysä ja helposti sekoitettavissa. 

Jauhot tulee ruskistaa kunnolla. Kastikkeen kuuluu saada värinsä ruskistamisesta, ei fondeista tai muista vippaskonsteista. Jos jauhot jäävät liian vaaleiksi, värin lisäksi kastikkeesta puuttuu oikea maku. Jos taas jauhot pääsevät vähänkin palamaan, kastike on hirvittävää. Ruskean kastikkeen pitää saada kiehua tarpeeksi kauan, jotta jauhot kypsyvät eikä kastikkeen rakenne jää jauhoiseksi.


100g voita
1dl vehnäjauhoja
1l lihalientä (härkä- tai vasikkafondista)
suolaa, mustapippuria

Sulata voi pannulla. 
Lisää sekaan jauhot ja sekoita tasaiseksi, löysäksi seokseksi. 


Kuumenna kärsivällisesti sekoitellen ja anna ruskistua kunnolla. Kun seos on juuri sopivasti ruskistunut, sen koostumus muuttuu kuplivan sosemaisesta tirisevän nestemäiseksi. Älä anna palaa. 

Lisää sekaan kuuma lihaliemi tasaisella vauhdilla, älä kerralla sekaan viskaamalla. Sekoita kastiketta koko ajan. Kastikkeen tulee koko ajan pysyä sileänä - kun lisäät kuuman liemen tasaisella vauhdilla, koko ajan kiehuttaen ja sekoittaen, kastikkeen koostumus pysyy koko ajan hyvänä ja liemi sakenee tasaisesti. 


Kun kaikki lihaliemi on lisätty, pienennä lämpöä ja anna porista välillä sekoitellen ainakin vartti, mielellään kuitenkin puolesta tunnista jopa tuntiin, jotta jauhot kypsyvät kunnolla ja kastike saostuu. Mausta makusi mukaan suolalla ja pippurilla.



tiistai 17. tammikuuta 2017

APPELSIINI-FENKOLILOHI, FENKOLIPERUNAT JA APPELSIINI-KEVÄTSIPULIKASTIKE

Ideapankkini käyttötili on hetken aikaa ollut miinuksella. Ruokaohjeita on kaiveltu netistä, reseptikirjoista ja oman blogin syövereistä, mutta uusia omia neronleimauksia on syntynyt kohtalaisen vähän. Kunnes aloin haaveilla appelsiinilohesta. Tämä ruoka on tehty täysin fiilispohjalta ja näppituntumalla, joten ainesten määrät saattavat vähän heitellä. Lopputulos on kuitenkin mainio.


1kg ruodoton lohifile
2rkl fenkolinsiemeniä
2tl savusuolaa
1tl mustapippuria
1 appelsiinin kuori raastettuna
1 appelsiini kuorittuna* ja siivutettuna
* raasta oranssi kuori hienoksi raasteeksi ja kuori valkoinen osa pois sen jälkeen

fenkoliperunat:
5 perunaa kiinteää tai yleisperunaa
1 fenkoli
fenkolinsiemeniä
suolaa
mustapippuria
ekstraneitsytoliiviöljyä

kastike:
50g voita
1 sipuli hienonnettuna
2rkl vehnäjauhoja
1dl kuivaa valkoviiniä
1rkl hummerifondia
1rkl kalafondia
n. 2dl vettä
1 appelsiinin kuori raastettuna
1½ appelsiinin mehu
5 kevätsipulin vihreät osat hienonnettuna
suolaa, mustapippuria

Aloita kastikkeen valmistamisesta. Sulata voi kattilassa. Kuullota siinä sipulia, kunnes se on pehmeää ja kiiltävää. Lisää vehnäjauhot ja sekoita hyvin. Älä anna jauhojen ruskistua. Lisää valkoviini ja kiehauta koko ajan sekoittaen. Lisää fondit ja sen jälkeen kiehuvaa vettä tasaisesti lisäten ja edelleen koko ajan sekoittaen. Kiehuttele hieman kokoon. Siivilöi kastikkeesta pois sipulit ja kaada kastike takaisin kattilaan. Tässä vaiheessa voit antaa kastikkeen levätä hetken ja valmistella fenkoliperunat ja lohen uuniin. Kun lohi on uunissa, kuumenna kastike ja lisää joukkoon appelsiinin kuori ja mehu. Kiehuttele kasaan, kunnes koostumus on sopiva. 


Maista ja mausta suolalla ja mustapippurilla mieleiseksesi. 
Lisää lopuksi hienonnettu kevätsipuli, älä enää keittele.


Valmistele fenkoliperunat. Siivuta fenkoli ohuiksi lohkoiksi. Lohko perunat pituussuunnassa perunan koosta riippuen noin kuuteen lohkoon. Esikeitä perunoita, kunnes ne ovat lähestulkoon kypsiä, mutta pysyvät vielä napakasti kasassa. Valuta perunat ja heitä ne isoon kulhoon. Lisää fenkolisiivut, mausta fenkolinsiemenillä, suolalla ja mustapippurilla. Lorota sekaan reippaasti öljyä ja sekoita käsin kaikki ainekset hyvin sekaisin.


Putsaa lohifilee ja aseta se sopivan kokoiseen uunivuokaan nahkapuoli alaspäin. Hiero fenkolinsiemenistä, savusuolasta ja mustapippurista morttelissa tasainen mausteseos. Ripottele mausteseos lohen pinnalle ja levitä päälle appelsiinisiivut. Ripottele 1 appelsiinin raastettu kuori pitkin poikin kalan pinnalle.


Kaada fenkoliperunat lohen ympärille vuokaan. Lorottele vielä oliiviöljyä koko komeuden päälle sinne tänne valutellen. Paista 175 asteessa noin 20 minuuttia. 


Annostele lohi lautasille kaapaisten uunivuoasta lohi irti nahastaan. 
Tarjoile kastikkeen kanssa. Koristele fenkolin tupsuilla.



tiistai 10. tammikuuta 2017

CAESARSALAATTI

Jos koko loppuelämäni ajan saisin syödä vain yhtä ruokalajia, caesarsalaatti olisi vahvoilla. 
Mutta vain sillä ehdolla, että kastike on täydellistä ja salaattiin lisätään mehukasta broileria ja rapeaksi paistettua pekonia.


Caesarsalaatti on klassikko. 
Kaikessa yksinkertaisuudessaan se on mielestäni nerokas. 
Siihen ei tarvita kuin itse salaatti, kastike, parmesaania ja krutonkeja. Usein ravintoloissa on kuitenkin tarjolla caesarsalaattia katkaravuilla, lohella, kanalla, pekonilla tai jopa lihalla. 
Oman kokemukseni mukaan niissä unohdetaan kuitenkin tyystin se tärkein: kastike, joka luo koko salaatin sielun. 
Vetinen, mauton tai väärältä maistuva kastike pilaa koko salaatin. 


Minun unelmieni caesarsalaattiin tulee siis:
roomansalaattia
parmesaania ohuina lastuina
pekonia
broilerin rintafilettä
krutonkeja
(herneenversoja koristeeksi)

Säännöt caesar-rakkaudelle:
Roomansalaatti revitään, ei leikata. 
Caesarkastike valmistetaan itse, ei osteta kaupasta. 
Kastike sisältää parmesaania, sitruunaa ja anjovista, 
jotka antavat sille täydellisen maun, potkua ja kirpeyttä.
Broilerin rintafileet paistetaan pannulla hyvässä oliiviöljyssä pinnalta nopeasti ruskeiksi ja annetaan kypsyä muutamia minuutteja pannulla pienemmällä lämmöllä niin, että ne ovat meheviä - juuri ja juuri kypsiä. Maustetaan suolalla ja pippurilla sekä pienellä ripauksella savupaprikaa. Leikataan siivuiksi.

Kastike sekoitetaan salaatin sekaan 
(kuvissa jätetty tarkoituksella näkyviin salaatin päälle).
Dressattu eli kastikkeessa kieritelty salaatti levitetään lautaselle ja sen päälle roiskitaan siivutettua broileria, parmesaanilastuja, 
rapeaa pekonia ja krutonkeja.
Salaatin saa viimeistellä täydelliseksi muutamilla herneenversoilla.




CAESARKASTIKE

Olen koko aikuisikäni ollut hulluna caesarsalaattiin. Raskausaikana olisin voinut elää sillä. Nykyään varmasti kaikki sen ainesosat ovat kiellettyjen ruoka-aineiden listalla raskausaikana, mutta lapseni taisi saada napanuoran kautta pelkkää caesarkastiketta, niin vahvasti äidin intohimo kyseiseen salaattiin (tai pikemminkin salaatin kastikkeeseen) tarttui myös tyttäreen. Päätimmekin valmistaa täydellistä caesarkastiketta. 


Kaupasta löytyy pari ihan siedettävää caesarkastiketta. Jotain niistä silti puuttuu. Nyt, kun valmistimme kastiketta itse, sanoisin, että niistä puuttuu caesarkastike. Teimme pienen testin. Maistoimme rinnakkain kaupan hyväksi kokeilemaamme caesarkastiketta ja itse valmistamaamme. Ero oli kuin yöllä ja päivällä - en enää erottanut, mikä kaupan kastikkeessa muka aiemmin maistui hyvältä. Kaupan kastiketta aiemmin diggaillut tytärkin kävi sylkemässä sen viemäriin, koska maku oli julkean pistävä verrattuna omatekoiseen, maukkaan pehmeään kastikkeeseen.

Se valmistuu näin.

1 muna
1tl dijonsinappia
1 valkosipulinkynsi raastettuna
2½ dl rypsiöljyä
½ tl suolaa
½ tl vastarouhittua mustapippuria
2rkl parmesaaniraastetta
1rkl vastapuristettua sitruunamehua
6 anjovisfileetä

Riko muna korkean ja kapean astian (muovituoppi tai vastaava) pohjalle ja mittaa sinne myös sinappi, valkosipuliraaste, suola ja mustapippuri. Aseta sauvasekoitin astiaan niin, että nämä ainekset jäävät sen alle. Kaada päälle öljy. Käynnistä sauvasekoitin ja suristele öljy munan ja mausteiden sekaan. Kun nostat sauvasekoitinta rauhallisesti, öljy sekoittuu munaan vähän kerrallaan muodostaen emulsion, majoneesin. Kun emulsio on syntynyt, voit suristella reippaamminkin ylös alas. Lisää sitten parmesaaniraaste, sitruunamehu ja 4 anjovisfileetä ja suristele taas kunnolla sekaisin. Maista. Lisää tarvittaessa makusi mukaan vielä 1-2 anjovisfileetä ja/tai hieman sitruunamehua.


Pilkunviilaajan huomautus:

Netti on pullollaan caesarkastikereseptejä. Osaa niistä ei mielestäni tulisi kutsua caesarkastikkeeksi, koska niissä ei ole sitruunamehua, parmesaania tai anjovista - aineksia, jotka mielestäni ehdottomasti kuuluvat klassikkokastikkeeseen. 

Mutta mikä sitten on klassinen ohje? 
Se, mitä minä miellän klassiseksi caesarkastikkeeksi, ei ole alkuperäistä reseptiä nähnytkään.

Legendoja caesarsalaatin syntyhetkestä on useita. Yhteistä tarinoille kuitenkin lienee, että caesarsalaatti kehiteltiin hyvin vähäisistä aineksista. 
Italialaissyntyinen Alex Cardini työskenteli veljensä Caesarin ravintolassa Meksikossa vuonna 1924, kun paikalle pölähti Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivän juhlijoita. 
Alexilla ei ollut juurikaan ruokatarpeita, ja veli Caesar onkin sanonut, että juhlijoille tarjottuun salaattiin kuului vain kuusi ainesta: roomansalaatti, valkosipuli, oliiviöljy, leipäkuutiot, parmesaanijuusto ja worcestershirekastike. 

Kastike syntyi ilmeisesti alunperin vain öljystä, sitruunamehusta, valkosipulista, suolasta ja mustapippurista sekä mahdollisesti tipasta worcestershirekastikkeesta, 
josta saatiin kastikkeeseen sardellin (anjoviksen) maku. 
Siinä siis klassista caesarkastiketta! 

Nykyään "klassiseen" caesarkastikkeeseen lisätaan sardelleja, joiden itse miellän ehdottomasti kuuluvan "oikeaan" caesarkastikkeeseen. 
Mutta kuten (lähes) aina, alkuperäiset klassikot ovat syntyneet hyvin simppeleistä, vähistä aineksista.


tiistai 3. tammikuuta 2017

MAKOISAA VUOTTA 2017!


Pahoitteluni kuukauden mittaisesta blogihiljaisuudesta. Muuten varsin mukava vuosi päättyi todella uuvuttavissa merkeissä työrintamalla. Onneksi juuri tänä vuonna kohdalleni osui sekä vapaa joulu että uusi vuosi, ja nämä vapaat pyhitin täysin lepäämiselle, perheelle, ruualle ja viinille. 



Perheemme jouluperinteisiin on kuulunut askarrella jokin vähän erikoisempi piparkakkukyhäelmä. On ollut joulupukin pororekeä, seimikuvaelmaa, kirkkoa, kotimme pienoismallia ja ties mitä. Tänä vuonna tyttö pyysi ihan tavallista piparkakkutaloa. Koristeet piparkakkutaloon halusin löytää kaappiemme kätköistä valmiiksi löytyvistä aineksista. Kun "oikeita" koristeita ei löytynyt, aloimme tarkastella mitä mausteita meillä on käytössämme. 

Siitä se ajatus sitten lähti. 

Piparkakkutaloomme johtaa kahvipavuista, musta- ja maustepippureista sekä korianterinsiemenistä tehty polku. Seesaminsiemenistä sain idean lintulautaan, ja sattumalta maustepussista löytyi ihan linnun näköinen rikkinäinen tähtianis, joka sai vielä pään maustepippurista ja nokan kuivatusta chilistä. 



Kanelitangosta ja neilikoista syntyi talon pihaan nuotio, jonka liekit tein chilistä ja sulatetusta sokerista. Jonkinlainen joulun ihme lienee ollut se, etten ensimmäistä kertaa elämässäni polttanut sormiani piparkakkutaloaskartelussa kertaakaan. Liimailuun käytän aina sulatettua hedelmäsokeria, joka on helpompaa käyttää kuin tavallinen sula sokeri eikä polta sormiakaan yhtä helposti.


Halusin tänä vuonna kuuseemme jotain ruokaharrastukseen liittyvää koristusta. Askartelimme omat kuusenkoristeemme kertakäyttöaterimista ja kuohuviinipullon korkeista.


Jouluaattona vierailimme nauttimassa perinteistä jouluruokaa mieheni vanhemmilla sekä vegaanisen kahvipöydän antimia äitini luona. Pääsinpä maistamaan ensimmäistä kertaa porkkalaakin. Porkkala on siis kylmäsavulohta imitoivaa porkkanaa. Ei se nyt ihan "täydestä" mennyt, mutta ihan hauska ja onnistunut kalankorvike vegaanipöytään.


Aattoiltana olimmekin niin ähkyjä, ettemme todellakaan jaksaneet edes ajatella suunnittelemaamme kahden ruokalajin illallista, vaan herkuttelimme alunperin alkupalaksi suunnitellulla jouluisella porocarpacciolla.


Joulupäivän iltaan mennessä alkoi tuntua jo siltä, että mahaan saattaa alkaa taas mahtua tuhdimpaakin ruokaa. Valmistimme ihanaa bataattipyrettä, aurajuustotaateleilla täytettyä, pekoniin käärittyä possua sekä punaviinikastiketta. 


Tapaninpäivän illallinen oli koko joulun herkullisin kohokohta: täyteläistä vuohenjuustorisottoa, juuri sopivan roseeta ankanrintaa sekä maukasta, jouluista portviinikastiketta


Näiden ruokien jälkeen ei enää jälkkäri maistunut, mutta kahvin ja glögin kanssa herkuttelimme kehittelemilläni glögijäätelö-pipari-"puffeteilla". NAM! Näiden reseptin näpyttelen blogiin myöhemmin.


Ja tottakai jouluun kuuluu yösyöpöttely! Mitä olisikaan joulu ilman keskellä yötä tehtyä huikopalaa - ruisleipää, jouluista graavilohta, sienisalaattia ja kirjolohen mätiä?!


Ennen vuoden vaihtumista ahdoimme mahamme vielä kerran ääriään myöten täyteen. Raclettegrillin ääressä puuhastelu on hauskaa, ja vuosi takaperin se tuntui sopivan kuin tina kauhaan juuri tähän juhlaan, joten päätimme tehdä siitä uuden vuoden perinteen. 

Paahtoleivälle päätyi mm. ilmakuivattua kinkkua, naudan sisäfileetä, chorizoa, chiliä, paprikatäytteisiä vihreitä oliiveja, venäläisiä suolakurkkuja, herkkusieniä ja savupaprikamajoneesia


Tinani jäi hieman mysteeriksi. Jostain kulmasta se näytti Japanilta, toisesta kulmasta kelluvalta (no okei, omasta mielestäni hukkuneelta, mutta perheeni ei pitänyt ajatuksesta) naiselta. Tästä kulmasta ehkä paisuneelta vatsalaukulta. Jos sitä oikein kääntelisi, voisikohan siitä hahmottaa ammatin ruuan parissa?!


Vuoteen 2017 heräsimme nälkäisinä ja janoisina. Nämä perustarpeet tyydyttyivät pikapaistetulla cashewpähkinäkanalla sekä Singhalla. Matkakuumeen taltutamme hieman myöhemmin. Mikäli matkaan ei tule suurempia mutkia, tänä vuonna ruokaterveisiä saatte lukea ainakin Thaimaasta sekä pitkin poikin Eurooppaa.
  

Illallisella söimme alkupalaksi sinisimpukoita valkoviinissä.


Pääruuaksi nautimme maalaisranskalaisia, béarnaisekastiketta sekä suussasulavaa, kauttaaltaan täydellisen medium miinusta sisäfileepihviä. Tämä onnistuu nykyään kuin itsestään sous vide -menetelmällä. Sain nimittäin syksyllä syntymäpäivälahjaksi sirkulaattorin, ja vaikka aluksi pyörittelinkin moiselle hifistelylle silmiäni, on tämä silmävaiva korjaantunut täysin maistettuani ensimmäistä kertaa kauttaaltaan 53-asteista, mureaa pihviä. Myös sous vide -menetelmästä kirjoittelen paremmalla ajalla lisää. Tämän vuoden puolella kuitenkin - I promise!



Takana on mahtava herkutteluvuosi. 

Päällimmäisenä mieleen tulevat makumatkat Thaimaahan, Vietnamiin ja Italiaan. Näistä ikimuistoisista matkoista ja kaikista yhteisistä hetkistä kokkailun ja syöpöttelyn parissa haluan kiittää superfantastista perhettäni - sous chefejäni teinikulinaristia sekä tuota parrakkaampaa herkkusuuta, jonka kanssa yhteistä eloa tuli uutena vuotena täyteen huimat 20 vuotta.

 Myös tänä vuonna aiomme matkustella, herkutella 
ja rakastaa toisiamme oikein olan takaa. 


Oikein nautinnollista vuotta 2017 ja iso kiitos
kaikille seuraajille, lukijoille, 
kommentoijille ja Facebookissa tykkäilijöille!



keskiviikko 30. marraskuuta 2016

KANAA TIKKA MASALA (Jamie Oliverin ohjeella)

Vaikka rakastankin Jamie Oliveria, suhtaudun kokemuksesta viisastuneena 
suurella varauksella hänen aasialaisiin resepteihinsä. 
Tämä Fiilisruokaa -kirjasta löytynyt intialainen curryresepti 
oli kuitenkin kerrassaan mainio!


1tl jauhettua neilikkaa
1tl jauhettua juustokuminaa
2 kukkuraista tl makeaa savupaprikajauhetta
2 kukkuraista tl garam masalaa
3 situunaa
6 valkosipulinkynttä
1 peukalon kokoinen pala inkivääriä
6 kukkuraista rkl luonnonjogurttia (Lindahlsin "partaäijä" käy varsin hyvin)
800g nahatonta ja luutonta broilerin rintafileetä
3 tuoretta vihreää tai keltaista chiliä

kastike
2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
1-2 tuoretta punaista chiliä
1 nippu tuoretta korianteria
oliiviöljyä
1rkl jauhettua korianteria
2tl kurkumaa
6rkl mantelijauhetta
2tlk säilöttyjä luumutomaatteja
kanafondia
2tlk kookosmaitoa


Herättele neilikka, juustokumina, paprika ja garam masala (yksi teelusikallinen kutakin) paahtamalla niitä pienessä kattilassa minuutin ajan. Kumoa mausteet sitten suureen kulhoon. Sekoita joukkoon yhden sitruunan kuori hienona raasteena ja lisää sitruunan mehu. Murskaa sekaan valkosipuli, raasta mukaan inkivääri ja lisää jogurtti sekä yksi teelusikallinen merisuolaa. Leikkaa broilerin rintafileet viiden senttimetrin paloiksi ja hiero mausteseos pintaan. Työnnä lihapalat varrastikkuihin ja pujota joukkoon myös sitruunalohkoja sekä vihreää ja keltaista chiliä paloina. Älä ahda vartaita liian tiukkaan. Nosta vartaat lautaselle odottamaan, peitä tuorekelmulla ja anna marinoitua ainakin kahden tunnin ajan, mieluiten yön yli.

Kuori ja viipaloi ohuelti sipulit ja valkosipulinkynnet. Hienonna myös punaiset chilit ja korianterinvarret (jätä lehdet odottamaan). Nosta kastikeainekset suureen pataan. Lisää loraus öljyä ja paista keskilämmöllä säännöllisesti sekoitellen noin 20 minuutin ajan tai kunnes seos on ruskistunut. Mittaa mukaan jauhettu korianteri, kurkuma sekä jäljelle jääneet teelusikalliset paprikajauhetta ja garam masalaa. Paista vielä kahden minuutin ajan ja lisää sitten mantelijauhe paahtumaan. Kaada vielä sekaan tomaatit, murenna mukaan liemikuutio ja lisää kolme desilitraa kiehuvaa vettä. Anna kastikkeen porista viiden minuutin ajan ja lisää sitten kookosmaito. Anna kypsyä 20 minuutin ajan, sekoittele satunnaisesti. 
Mausta makusi mukaan.

Valuta broilerivartaille öljyä ennen kypsentämistä. Kypsennä niitä kuumassa grillissä tai erittäin kuumalla parilapannulla (tai grillivastuksen alla uunissa). Pyörittele vartaita niin, että liha kypsyy kuhmuraisen kullanruskeaksi kaikilta puoliltaan. Leikkaa liha sitten irti vartaista suoraan kastikkeen sekaan. Säästä sitruunalohkot. Anna seoksen porista hiljalleen kahden minuutin ajan. Purista sitten sitruunoista makua curryyn keittiöpihtien avulla. Sekoita kastikkeeseen vähän jogurttia, ripottele päälle korianterinlehdet ja tarjoa kuohkean basmatiriisin kanssa.


keskiviikko 23. marraskuuta 2016

MARRAKECHIN BROILERI

Tästä ruuasta tuli kertaheitolla sunnuntaisuosikkini! Lohdullisen lämmittävää, helppoa, aivan tajuttoman maukasta, hykerryttävän hyvää. Mausteita oli juuri sopivasti, makua roppakaupalla, tulisuutta vain mukava aavistus. Ohuiksi lohkoiksi leikkaamieni sitruunoiden kuoret olivat muhineet padassa hyytelömäisen pehmeiksi, ja ne pystyi syömään - ja kannattaakin, koska ne antoivat koko ruualle taivaallisen maun!


Pienen pieniä muutoksia tein reseptiin. Nämä merkitsin reseptiin sulkuihin, samoin kuin olennaiset huomiot. Me teimme ruuan yhdessä ainoassa pinnoitetussa pannussa, johon ainekset mahtuivat juuri ja juuri sopivasti, mikä varmasti vaikutti myös makujen intensiivisyyteen. Alkuperäinen resepti löytyy Yhteishyvä-lehdestä.

Lisukkeeksi valmistin simppeliä couscousia: sekoitin kypsän couscousin sekaan silputtua korianteria, persiljaa ja chiliä sekä lorauksen soijakastiketta ja sitruunan mehua.


3 broilerin koipi-reisipalaa (jauhota kevyesti vehnäjauhossa)
öljyä
1tl suolaa
4 pientä sipulia
1-2 chiliä (kaksi suurta, keskitulista)
12 kivellistä oliivia (kourallinen suuria vihreitä kivellisiä oliiveja sekä puoli kourallista kivettömiä kalamataoliiveja
½-1 sitruunaa (yksi keskikokoinen sitruuna ohuina lohkoina)

liemi
2 rkl öljyä
3 hienonnettua valkosipulinkynttä
½ tl kanelia
1-2tl juustokuminaa (laitoin 2½tl)
½ tl mustapippuria
1rkl fariinisokeria
3dl omenamehua
1 kana- tai kasvisliemikuutio (käytin 3rkl kanafondia)
pari hyppysellistä sahramia (jos haluaa)

Leikkaa koipi-reisipalat kolmeen osaan ja jauhota hyvin kevyesti vehnäjauhoissa. Ruskista palat öljyssä. Siirrä palat pataan tai uunivuokaan ja mausta suolalla. Ruskista myös puolitetut sipulit kevyesti ja lisää pataan. Lisää puolitetut chilit, oliivit ja sitruunalohkot kanapalojen päälle.


Kuumenna öljy pannulla, lisää valkosipulit, mausteet ja sokeri. Kuumenna. Kaada pannulle omenamehu, murenna sekaan kanaliemikuutio. Kiehauta liemi ja kaada pataan. Hauduta ruokaa 200-asteisessa uunissa 45–60 minuuttia. Jos käytät sahramia lisää se ruokaan loppuvaiheessa.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...