keskiviikko 26. joulukuuta 2012

POROCARPACCIO

Söimme jouluaattoillalliseksi jouluisesti maustettua porocarpacciota sekä siitakesienirisottoa. Illallinen oli sopivan juhlava ja jouluisa, vaikkei täyttänytkään perinteisen jouluruuan kriteereitä.



1 poron sisäfilee (pakastettu)

100g siitakesieniä
nokare voita
n. 3rkl balsamiviinietikkaa
n. 6rkl ekstraneitsytoliiviöljyä
n. 1tl hunajaa
n. 6kpl kokonaisia neilikoita
n. 1tl fenkolinsiemeniä
suolaa
mustapippuria
n. 1tl tuoretta rosmariinia hienonnettuna

kourallinen tuoretta rakuunaa
muutamia auringonkukan versoja
n. 1tl rosepippuria morttelissa hienonnettuna
1dl ranskankermaa
peukalon pään kokoinen pala piparjuurta
suolaa
sitruunamehua
muutamia lastuja parmesaanista


suolaa, mustapippuria

Marinoi sienet mielellään jo edellisenä päivänä. Sulata voinokare pannulla pyörittele sieniä kuumalla pannulla pari minuuttia. Sekoita marinadin ainekset ja kaada joukkoon sienet. Kaada pienehköön säilytysrasiaan, ravistele kunnolla ja anna maustua jääkaapissa.


Siivuta jäinen poron sisäfilee esim. lihaleikkurilla hyvin ohuiksi siivuiksi.

Asettele siivut lautaselle. Sekoita raastettu piparjuuri ja makusi mukaan suolaa ja sitruunamehua creme fraicheen - sitruunaa saa olla sen verran, että seos on hieman kirpeää. Ripottele lihan päälle rakuunanlehtiä, auringonkukan versoja, pari hyppysellistä rosepippuria, marinoituja sieniä ja hieman niiden marinadia.

Rouhi päälle suolaa ja mustapippuria, visko lusikalla vielä muutama nokare ranskankermakastiketta sekä tiputtele päällimmäiseksi parmesaanilastut. Älä jätä jääkaappiin odottelemaan, vaan nauti huoneenlämpöisenä, jotta lihan maku pääsee oikeuksiinsa.

tiistai 18. joulukuuta 2012

LIISA IHMEMAASSA - SYNTYMÄTTÖMYYSPÄIVÄJUHLAT

Toteutin viimevuotisen uhkaukseni ja ulkoistin tyttäreni kaverisynttärijuhlat. Ne vietettiin tällä kertaa keilahallilla. Kävipä vielä niin ikävästi (...) etten töitteni takia päässyt osallistumaan koko kekkereille. Sen sijaan keksin "aikuisten" synttärijuhlille teeman, josta riitti ideoita ammennettavaksi päänvaivaksi asti.

Liisa Ihmemaassa.


Vuonna 1951 valmistuneessa Disneyn piirretyssä Liisa-tyttönen uppoutuu läksyjen lukemisen sijasta haaveilemaan (jätettäköön mainitsematta miten hyvin tämä kuvastaa synttärisankaria).

Hän lähtee seuraamaan hassua kania, joka säntäilee taskukello kädessään ja hokee olevansa myöhässä jostain. Kania seuratessaan Liisa tipahtaa kaninkoloon, ja päätyy huoneeseen, jossa on pikkuruinen ovi. Liisa ei mahdu ovesta sisään, mutta puhuva ovi opastaa Liisaa maistamaan juomaa tyhjästä ilmestyvän pöydän päältä löytyvästä pullosta. Juomaa maistettuaan Liisa kutistuu tarpeeksi pieneksi mahtuakseen ovesta, vaan ovipa onkin lukossa. Avain on pöydällä, mutta Liisa ei enää yletä sille. Jostain ilmestyy rasiallinen keksejä, jollaista maistettuaan Liisa kasvaa suurensuureksi ja purskahtaa itkuun, joka aiheuttaa tulvan. Juotuaan taas lasipullosta Liisa kutistuu pikkuruiseksi, tipahtaa lasipulloon ja seilaa sillä avaimenreiästä Ihmemaahan.

Linkki kyseiseen kohtaukseen.


Keksit tein piparkakkutaikinasta ja vaaleasta piparitaikinasta ja koristelin ne pikeerillä.


Rantauduttuaan Liisa tapaa mm. hassut identtiset veljekset, laulavia kukkasia sekä vuoroin näkymättömäksi ja jälleen näkyväksi muuttuvan Irvikissan, joka lienee yksi sadun tunnetuimmista hahmoista.


Liisa tapaa myös vesipiippua sienen päällä polttelevan toukan. Koko elokuvan juoni perustuu pitkälti englanninkielisiin sanaleikkeihin, minkä huomannee helpoiten tästä kohtaamisesta toukan kanssa. Toukka nimittäin puhaltelee savurenkaita - tai pikemminkin savukirjaimia puhuessaan: "Who R U?", "Why (Y)"?

Linkki kyseiseen kohtaukseen.


Kärpässienikoristeltu kakku on Koko suvun suosikkivoileipäkakku.

Ihmemaassa harhaillessaan Liisa eksyy Hullun Hatuntekijän, Jänön ja uneliaan hiiren teekutsuille. Kutsuilla juhlitaan syntymättömyyspäivää. Syntymäpäiviähän on vain yksi vuodessa, mutta syntymättömyyspäiviä 364!

Linkki suomenkieliseen pätkään.



Hullun Hatuntekijän syntymättömyyspäiväkakku on itse kehittelemäni ja olin aikaansaannoksestani lähes yhtä haltioissani kuin synttärisankari.


Irvikissan johdattamana Liisa päätyy Herttakuningattaren puutarhaan. Puutarhassa korttisotilaat maalaavat valkoisia ruusuja punaisiksi, koska pelkäävät päiden katkomiseen ihastuneen kuningattaren raivostuvan väärän väristen ruusujen istuttajille.

Linkki kyseiseen kohtaukseen.


Herttakuningatar haastaa Liisan pelaamaan krokettia. Paikalle tyhjästä ilmestynyt ja taas näkymättömäksi muuttuva Irvikissa pilailee Kuningattaren kustannuksella ja Liisa saa syyt niskoilleen. Kuningatar on jo mestauttamassa Liisa-parkaa, kun pelikorttisotilaat ehdottavat oikeudenkäyntiä. Oikeudenkäynnissä todistajina toimivat Hullu Hatuntekijä, Jänö ja uninen hiiri. He järjestävät Herttakuningattarelle syntymättömyyspäiväjuhlat, jotka eivät kuitenkaan Liisaa tilanteesta pelasta. Liisa pakenee paikalta ja juostessaan karkuun pelikorttisotilaita löytää tien takaisin ovelle joka johtaa pois Ihmemaasta.

Linkki kyseiseen kohtaukseen.


Herttakuningattaren lakritsimuffinssit tein itsekehittelemälläni reseptillä, mutta tällä kertaa jätin kaakaojauheen ja fudgekuutiot pois ja kuorrutin muffinssit lakritsakastikkeen lisäksi kermavaahto-tomusokeri-tuorejuustoseoksella ja koristelin sokerimassasydämin.


Tyttö pukeutui tietenkin synttäreillään Liisaksi, itse olin Herttakuningatar ja mieheni sai päähänsä Hullun Hatuntekijän hatun.

Teema oli kertakaikkiaan mukaansatempaava. Ideoita ja riemua riitti niin itse pääkokille kuin innostuneelle pikku apukokillekin. Täytyy myöntää, että järjestelyihin ja kokkailuihin kului kuitenkin laskujeni mukaan noin neljän työpäivän verran aikaa, joten jos aion ensi vuonna päihittää tämän vuoden kekkerit, on varmaankin syytä anoa lomaa vähintään viikko pelkkiin järjestelyihin! Lisäksi seuraaville juhlille on valittava teema, johon ei kuulu lainkaan rasittavia lallatuksia - meillä on nimittäin raikunut pari viikkoa putkeen...

"Haaaauskaaaaa syntymättömyyspäivää sulle!
- Kelle?
- Sulle!"

TÄYDELLINEN TÄYTEKAKKU

Pohdiskellessani tarjoiluja tyttäreni syntymäpäiväkutsuille kehittelin päässäni jotakuinkin täydellisen täytekakun: raikkaita marjoja, jotain pehmeän kermaista täytettä, jotain hieman hyytelömäistä täytettä ja jotain mikä korostaa marjojen makua. Kaikessa fiksuudessani keksin kakulle vielä erilaisen muodon: tekisin sen kulhoon kuten charlotte russen, mutta kerroksittain! Ja päälle vielä teemaan sopiva vihreä sokerikuorrute! Sehän on... sehän on täydellinen... hetkinen. Sehän on melkein prinsessakakku.

Mutta mikä olisikaan sen parempaa kuin keksiä uudelleen pyörä, mutta tehdä siitä astetta toimivampi? Näin taioin prinsessakakusta "kuninkaallisen mehevän täytekakun".


Yleensä ennen emännöimiäni juhlia saan Suuria Neronleimauksia (jotka johtavat yleensä Suuriin Tunteenpurkauksiin). Näin kävi tälläkin kertaa. Sain kerrassaan kuninkaallisen idean leipoa täytekakkupohjan ensimmäistä kertaa elämässäni ihan itse. Tai voi olla että olen tätä joskus aiemminkin kokeillut, mutta itsesuojeluvaistoni on pyyhkinyt muistikuvat mielestäni. Pläräsin läpi muutamia kakkupohjareseptejä ja täysin vastoin todellisia leipurinkykyjäni osasin jopa soveltaa näitä reseptejä ja sain aikaiseksi kuohkean sienimäisen, kauniin kakkupohjan. Otettuani kakun uunista tajusin kuitenkin, että jos aion tunkea pohjan ja kannen väliin kolmea eri täytettä, minun on leikattava kakku NELJÄÄN osaan, mikä tarkoittaisi käytännössä samurain veitsenkäyttötaitoja ja liian hataria, ohuita kakkukerroksia (eli suoraan suomennettuna itkupotkuraivareita ja kakkusilppua). Joten nautiskelin uudesta taidostani ja pyöräytin vielä TOISEN kakkupohjan.

Täytteet olin suunnitellut jo valmiiksi: kuohkean kermaista mustikkatuorejuustoa, mansikkakiisseliä ja vaniljakreemiä. Pyöräytettyäni mustikkatäytteen tajusin, etten ollut tarkistanut mitä aineksia tarvitsen vaniljakreemiä varten ja alkoi kuumeinen nettisurffailu ainesvalikoimaani sopivan (maissitärkkelyksettömän)reseptin löytämiseksi. Kuin ihmeen kaupalla vaniljakreemikin onnistui täydellisesti. Mansikkakiisseliä tuli ainakin puolet liikaa, mutta tämä oli helpommin korjattavissa kuin päinvastainen ongelma.

Käytännön syistä luovuin prinsessakakkumaisesta puolipyöreästä muodosta - koristeeksi suunnittelemani sokerimassalaatat olisi helpompi kiinnittää tasaiseen pintaan. Kakkua kootessani aloin pikkuhiljaa hahmottaa, että kakkureseptikirjasta lukemani sääntö saattaisi jopa pitää paikkansa - kahdeksan munan kakusta todellakin saattaisi riittää tarjottavaa yli kahdellekymmenelle vieraalle.

Suurin huoleni kuitenkin oli se, että sienimäinen kakkupohja imaisi melkoisen määrän kostuketta ja pelkäsin kakun leviävän mutavyöryn lailla kahvipöydälle tarjoiluvaiheessa. Kakku oli kuitenkin mielestäni juuri sopivan kosteaa ja mehevää - paksut kakkulevyt olivat siis tässä kohtaa pelastukseni. Kakku sai kovasti kehuja - maut olivat sopivan täyteläiset mutta raikkaat, kakku oli sopivan kostea ja maukas, ei liian makea.


(kakusta riittää n.20 vieraalle)

Täytekakkupohja(2kpl = 4 kerrosta)
8 munaa
4dl sokeria
2dl perunajauhoja
2dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Tästä ohjeesta tulee melkoinen määrä taikinaa. Suosittelen tekemään kahdessa erässä!

Ota munat hyvissä ajoin huoneenlämpöön, sillä ne vatkautuvat paremmin kuin jääkaappikylmät. Vatkaa munien rakenne rikki ennen sokerin lisäämistä. Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi, jämäkäksi, valkoiseksi vaahdoksi.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne siivilän läpi taikinaan koko ajan varovasti sekoitellen.

Voitele ja korppujauhota kakkuvuoka. Itse käytin irtopohjavuokaa (halkaisija 26cm), jonka pohjustin leivinpaperilla ja jonka reunat jauhotin. Huom! Ohjeesta tulee siis KAKSI tällaista kakkupohjaa, eli tarvitaan jos teet koko taikinan kerralla, tarvitset KAKSI vuokaa.

Paista 175-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Kumoa esim. silikonialustalle tai pyyhkeelle tai yksinkertaisesti poista irtoreuna vuoasta ja valuta kakkupohja alustalle. Anna jäähtyä ja leikkaa kahteen osaan.


Mustikkatuorejuustotäyte
2dl vispikermaa
200g maustamatonta tuorejuustoa
80g pakastemustikoita
n.2dl sokeria
½dl mustikoiden mehua
3 liivatetta

Liota liivatteita kylmässä vedessä kunnes ne ovat pehmeitä. Vaahdota sillä aikaa kerma ja sulata mustikat. Purista mustikoista siivilän avulla mehua ja lisää tarvittaessa vettä joukkoon niin että saat yhteensä puolisen desiä nestettä.

Vatkaa sokeri tuorejuuston sekaan ja lisää mustikat tuorejuustoseokseen. Kuumenna mustikkamehu, purista liivatteista ylimääräinen vesi ja liuota ne mustikkamehuun. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi ja valuta ohuena norona tuorejuustoseokseen samalla sekoitellen seosta. Nostele joukkoon kermavaahto.


Vaniljakreemi
260g maitoa
80g sokeria
40g keltuaisia
24g vehnäjauhoja
vaniljatanko

Halkaise vaniljatanko ja raavi veitsen kärjellä tangosta siemenet irti. Kaada maito kattilaan, lisää joukkoon vaniljansiemenet ja ala kuumentaa. Lisää heti joukkoon loput aineet: keltuaiset joiden rakenne on vatkattu rikki, sokeri, sekä jauhot siivilän läpi.

Sekoita hyvin, äläkä anna palaa pohjaan. Jatka sekoittelua kunnes seos pulpahtaa ja muuttuu sakeammaksi. Nosta pois levyltä ja anna jäähtyä.


Mansikkakiisseli
250g pakastemansikoita
4dl vettä
1dl sokeria
4rkl perunajauhoja + ½dl vettä

Voit aluksi sulattaa mansikat ja survoa niitä hieman, ellet halua isoja mansikkalunsseja kakkuusi. Kuumenna mansikat, vesi ja sokeri kattilassa kiehuvaksi. Sekoita perunajauhot puoleen desiin kylmää vettä. Nosta kattila pois levyltä ja sekoita perunajauhosuurus ohuena norona kattilaan koko ajan sekoittaen. Laita kattila takaisin levylle ja anna kuumenna juuri sen verran, että seos pulpahtaa. Älä sekoita enää tämän jälkeen ettei kiisselistä tule liisteriä. Anna jäähtyä.


Kostutukseen
250g pakastemansikoita
vettä

Sulata mansikat ja anna niistä valua mahdollisimman paljon mehua siivilän läpi. Survo vielä mansikoita siivilässä niin että saat hieman lisää nestettä irti. Lisää sekaan vettä yhtä paljon kuin mitä mansikkamehua on.

Pinnalle
2dl vispikermaa
150g maustamatonta tuorejuustoa
n.2/3dl tomusokeria

Sekoita tomusokeri tuorejuuston sekaan. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita varovasti mutta huolellisesti tuorejuuston sekaan.


Päälle
1pkt (250g) haluamasi väristä sokerimassaa
(tomusokeria)


Nosta yksi kakkulevyistä tarjoiluastialle (tätä kakkua ei nostella enää sen jälkeen kun se on täytetty!). Kostuta mansikkamehulla ja levitä mustikkatäyte levylle. Nosta toinen kakkulevy päälle ja kostuta taas mansikkamehulla. Levitä päälle vaniljakreemi. Nosta kolmas kakkulevy tämän päälle ja kostuta mansikkamehulla. Levitä päälle mansikkakiisseli. Kostuta tämän jälkeen viimeisen kakkulevyn alapuoli, eli se sienimäisempi puoli - ei paistopintaa. Nosta levy kakun päälle niin että paistopinta jää päällimmäiseksi.

Anna kostua/jähmettyä jääkaapissa muutaman tunnin ajan tai yön yli. Levitä sitten kerma-tuorejuustoseosta tasaisesti joka puolelle kakun pinnalle.

Kauli sokerimassa levinpaperin tai silikonialustan päällä ohuen ohueksi, tasaiseksi levyksi (en osaa sanoa paksuutta, mutta ohuempaa en levystä itse saanut aikaiseksi) niin että se varmasti riittää kakun päälle. Käytä apuna tomusokeria: sokeroi kevyesti sokerimassa ja kaulin, jottei massa tartu aluseen tai kaulimeen. Nosta sokerimassalevy kaulimen tai alusen avulla kakun päälle ja venyttele/tasoittele kauniisti. Leikkaa ylimääräiset reunat pois.

Koristele kakku haluamallasi tavalla. Itse tein sokerimassasta kuvioita, jotka maalasin geelimäisillä elintarvikeväreillä. Käytin myös Iloisesta Keittiöstä löytämääni koristelutussia, joka tulee vielä säästämään minut monilta itkuilta tulevaisuuden leipomisurakoissa!






maanantai 17. joulukuuta 2012

KOKO SUVUN SUOSIKKIVOILEIPÄKAKKU

Maku-lehdestä bongattu resepti. Aiemmin resepti on toiminut moitteettomasti ja lopputulos on ollut maittava ja sopivan mieto joka makuun. Nyt kävi kuitenkin niin, että mies oli pihistänyt sekaleivästä muutaman viipaleen ja leipäseos loppui kesken. Koitin paikata tilannetta tekemällä lisää seosta ruisleivästä, mutta enpäs saanutkaan siitä yhtä tasaista pehmeää murua kuin sekaleivästä ja päällimmäinen kerros mureni käsiin. Lehden resepti on mielestäni myös jaoteltu melko sekavasti, joten koitan näpytellä reseptin hieman simppelimpään muotoon.


400g sekaleipäviipaletta
½dl maitoa
75g voita

Täyte
6 kpl liivatelehteä
250g tuorejuustoa (piparjuuri)
2dl ranskankermaa
2dl kuohukermaa
350g saunapalvikinkkua
1½dl hillosipuleita
1dl tuoretta basilikaa
½dl ruohosipulia
1tl pippurisekoitusta
½tl suolaa
1/4tl valkopippuria
1 punainen paprika
3 maustekurkkua

Koristeluun
tuoreyrttejä (esim. kirveliä, lehtipersiljaa, herneenversoja)


Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Kuutioi paprikat ja maustekurkut.

Revi sekaleivästä hieman pienempiä paloja ja hienonna ne monitoimikoneessa karkeaksi muruksi. Sulata voi ja sekoita se sekä maito leipämurujen sekaan. Kaada muruseos kulhoon.

Pohjusta halkaisijaltaan noin 24cm kokoinen irtopohjavuoka leivinpaperilla.
Hienonna kinkku sekä hillosipulit monitoimikoneessa (voit hienontaa ne yhtä aikaa).

Vaahdota kerma valmiiksi. Sekoita tuorejuusto, ranskankerma, kinkkumassa, mausteet sekä hienonnetut yrtit keskenään. Kuumenna puolisen desiä hillosipuleiden lientä. purista ylimääräinen vesi pois liivatelehdistä ja liuota ne hillosipuliliemeen. Anna seoksen jäähtyä kädenlämpöiseksi ja valuta ohuena norona täytteen sekaan koko ajan sekoitellen. Nostele lopuksi sekaan kermavaahto.

Levitä kolmasosa leipämuruista tasaisesti ja melko tiiviisti pohjalle. Levitä päälle puolet täytteestä sekä paprikakuutiot. Peitä kolmannesosalla leipämuruseosta ja painele hieman tiiviimmäksi. Levitä päälle loput täytteestä sekä maustekurkkukuutiot. Päällystä koko komeus vielä lopuilla leipämuruilla ja tiivistä taas hieman.

Anna hyytyä jääkaapissa vähintään pari tuntia, mielellään seuraavaan päivään, ennenkuin irrotat vuoan ja tarjoilet kakun!

VAALEAT PIPARIT

250g leivontamargariinia
3dl (250g) sokeria
3 kananmunaa
8dl vehnäjauhoja
½tl soodaa
½tl leivinjauhetta
1tl kanelia

Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää kananmunat yksitellen samalla vatkaten.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää siivilän läpi taikinaan. Sekoita tasaiseksi. Anna taikinan levätä jääkaapissa mielellään seuraavaan päivään.

Kauli taikina leivinpaperille ja painele haluamallasi muotilla n.sentin välein pipareita. Pyörittele ylimääräinen taikina väleistä pois. Paista 175 asteessa, uunin toiseksi alimmalla tasolla n. 7minuuttia.


ÄIDIN PEHMEÄT PIPARKAKUT

Muistan, miten lapsena oli aivan mielettömän vaikeaa pitää näppinsä irti raa'asta jääkaapissa pyyhkeen alla kulhossa lepäävästä piparitaikinasta. Pehmeän taikinan houkutuksen ja joulunodotuksen jaan perintönä omalle tyttärelleni leipomalla joka vuosi näitä piparkakkuja joululaulujen soidessa taustalla.

Ohje on perinteinen "äidiltä tyttärelle" siirtyvä perhekalleus, todennäköisesti kuitenkin alunperin äitini kotitalouskirjasta.


4,5 dl sokeria
3 munaa

1dl siirappia
400g margariinia tai voita sulatettuna

3dl perunajauhoja
9dl vehnäjauhoja
1tl kardemummaa
1 pussi piparkakkumaustetta
3tl soodaa

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.

Sulata margariini ja vatkaa se siirapin kanssa.

Sekoita muna-sokerivaahto jäähtyneeseen rasva-siirappiseokseen.

Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet vähitellen siivilän läpi.

Pidä taikina jääkaapissa seuraavaan päivään, ja leivo vasta sitten.

Paista 200 asteessa uunin keskitasossa 5-8min.


Vinkki: Olen vasta aikuisiällä tajunnut, että jotkut siirtävät piparit lastalla leipomisalustalta pellille leivinpaperin päälle. Itse olen oppinut äidiltä helpomman tavan - kaulitsen taikinan leivinpaperin päällä, painan muotilla kuviot sopivin välein ja pyörittelen ylimääräisen takinan pois väleistä!

torstai 13. joulukuuta 2012

PUOLIALASTON PULLED PORK

Eli käsiinhajoavan mureaa possua meikäläisen tapaan.

Kokeiltuani pulled porkia ihastuin suussasulavaan lihaan, mutta halusin vielä tuunata reseptiä kastikkeen osalta. Yhdistelin parhaat puolet kokeilemastani reseptistä ja Jamie Oliverin kotitekoisesta BBQ-kastikkeesta. Olin tyytyväinen lopputulokseen: kastike oli enemmän tomaattisen mausteinen kuin makea. Kastiketta olisi tosin voinut olla vähän enemmänkin näin suurelle määrälle lihaa.


2kg possun lapaa
suolaa
mustapippuria
muutama rkl Nomun smoky peri peri rub -mausteseosta

1dl ketsuppia
1dl tummaa siirappia
1dl soijakastiketta
1dl sweet chili kastiketta
1dl punaviinietikkaa
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
½ appelsiinin mehu sekä raastettu kuori
1tl kuminan siemeniä
1tl neilikkajauhetta
1tl juustokuminaa
2rkl fenkolinsiemeniä
4rkl makeaa paprikajauhetta
muutama kuivattu curryn lehti

Aseta possun lapa uuninkestävään vuokaan, johon possu juuri ja juuri mahtuu. Hiero pintaan suolaa, pippuria ja rub -mausteseosta kauttaaltaan.

Sekoita kaikki kastikkeen ainekset huolellisesti keskenään.

Kaada puolet kastikkeesta possun päälle uunivuokaan ja hiero taas ympäri lihaa. Säästä loput kastikkeesta. Anna lihan marinoitua vuoassa kannen tai folion/kelmun alla seuraavaan päivään.

Kuumenna uuni 150 asteeseen. Jos käytät höyryuunia, säädä kosteudeksi 60%. Kypsennä lihaa uunissa n.4 tuntia, eli kunnes liha hajoaa käsiin. Puolessa välissä kypsennystä voit kääntää lihan niin että se maustuu ja kypsyy molemmilta puolilta tasaisesti. Samalla voit laskea lämpöä 120-130 asteeseen mikäli liha tuntuu tummuvan liikaa.

Kiehauta loppu kastike kattilassa, siivilöi se ja kuumenna uudelleen. Voit lisätä joukkoon hieman vettä. Ota liha uunista ja revi se esim. kahden haarukan avulla riekaleiksi.

Kaada lihariekaleet siivilöidyn kastikkeen sekaan ja siivilöi vielä uunivuokaan jäänyt kastikkeen ja paistoliemen seos joukkoon. Sekoita kastike ja liha hyvin.

Tarjoile esim. tortillojen sisällä, hampurilaisen välissä, riisin kanssa... NAM!

maanantai 10. joulukuuta 2012

THAIKKUHOTTIS KARPPIBURGERI


Huhheijaa miten kiireinen loppuvuosi! Työt, rästiin jääneet hommat, lähestyvä joulu ja tyttären synttärit ovat imaisseet bloggailuhalut, ja uusien herkkuruokien kokeilukin on jäänyt vanhojen hyviksi koettujen ruokien kokkailun varjoon.

Satuin eräänä päivänä ruokaostoksilla osumaan jokaiseen hyllyväliin samaan aikaan teinityttölauman kanssa. Tämä kovaääninen seurue tiesi ikäänsä nähden jopa huolestuttavan hyvin, mitkä tuotteet sisältävät "tärkeet prodeeee", "ällöläskihiilariiii" ja "yäksiisjotaintiriseväärasvaaaaa". Salakuuntelin tyttöjen keskustelua mielenkiinnolla - missä iässä nuorten on hyvä tietää ruuan sisältämistä ravintoaineista, mistä tätä tietoa hankitaan ja miten ravitsemusoppi suodattuu teinien kehittyvissä aivoissa? Loppuhuipennuksena osuin samaisen lauman kanssa yhtä aikaa kassajonoon. Nopea vilkaisu tyttöjen ostoskoriin paljasti pelkkiä prosessoituja, teollisia valmistuotteita. Ei mitään puhdasta, ei mitään raaka-aineita. Siinä lensi mielestäni tyttöjen ravitsemustietämys ja -intoilu ison häränpyllyn verran ojaan.
Itse en siis todellakaan karppaa, vaikka suosinkin melko vähä- tai hyvähiilihydraattista ruokaa pelkästään omien makumieltymysteni pohjalta. Hiilihydraattimääriä tärkeämpää minulle on ruuan puhtaus - en välitä kyllästää itseäni lisäaineilla, etenkin kun kunnollisista raaka-aineista saa itse kokkailtua paljon parempaa ja omia makuhermojaan hyväilevämpää sapuskaa.

Tänään mieleni teki jotain tuhtia, tulista ja hyvää. Himosin munakasta, mutta sellaisenaan se ei riittänyt täyttämään kriteerejäni. Niinpä pykäsin hampparin munakkaista, eli melko sattumanvaraisesti karpin annoksen.

3 luomumunaa
loraus (n.1/3dl) vettä
maun mukaan chilejä hienonnettuna (tulisen ystävänä käytin n.7 thaimaalaista, stydiä hiirenkakkachiliä)
ripaus suolaa

150g luomunaudan jauhelihaa
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1tl kaffirlimenlehtihiutaleita
1tl kuivattua minttua hienonnettuna
pari ripausta suolaa
1/3tl valkopippurijauhetta
ripaus chilijauhetta

reilu siivu mieleistäsi juustoa

1 varsi kevätsipulia siivutettuna
salaattia
tuoretta korianteria
loraus paria mieleistäsi kastiketta

öljyä tai voita paistamiseen

muutama tippa limen mehua

Vatkaa munat, vesi, chilisilppu ja suola sekaisin. Valmista sitten jauhelihapihvi vaivaamalla huolellisesti jauhelihan sekaan hienonnettu valkosipuli, kaffirlimenlehtihoutaleet, minttujauhe, suola, valkopippuri ja chilijauhe. Muotoile lihamassasta suuri pihvi.

Voit paistaa munakkaat ja pihvin tavallisella paistinpannulla, mutta näppärästi homma kävi blinipannussa, jossa munakkaista tuli tasaisen mallisia. Paista siis rasvassa ensin puolet munaseoksesta pyöreäksi, pienehköksi munakkaaksi.

Parhaan tuloksen saanet reiluhkossa rasvassa miedolla lämmöllä blinipannussa paistamalla. Peitä pannu hetkeksi kannella tai lautasella ja paista lopuksi nopeasti vielä munakkaan toinen puoli (kippaa munakas lautaselle ja valuta/nosta pannulle toisin päin). Paista loput munaseoksesta samaan tapaan.

Paista lopuksi jauhelihapihvi kypsäksi tai lähes kypsäksi.

Kokoa hamppari: munakkaiden väliin salaattia, korianteria, kevätsipulia, kastiketta, jauhelihapihvi ja juusto.

Purista koko komeuden päälle hieman limeä. Itse romutin idean puhtaista raaka-aineista lorauttamalla väliin jääkaapista löytynyttä sitruunaruoho-salaatinkastiketta sekä vietnamilaista, arominvahventeilla kyllästettyä chilikastiketta (Tương Ớt).

Voihan tujaus miten herkullista!


tiistai 20. marraskuuta 2012

HÖYRYTETTYÄ SIIKAA CHILIKASTIKKEELLA

Yleensä kun valmistan kalaa thaimaalaisittain, uppopaistan kalan öljyssä rapeanahkaiseksi. Tällä kertaa kalatiskistä löytyi kuitenkin vain niin isoja jätkäleitä, että kala oli pakko valmistaa jotenkin muuten kuin paistinpannulla.

Höyrytin kalan höyryuunissa, mutta pienemmän kalan höyryttäminen onnistuu toki esim. suuressa kannellisessa kasarissa ritilän päällä.

Suuri siika (1,5kg tai suurempi)
1 salottisipuli
1 sitruunaruohon varsi
5 kaffirlimen lehteä
3 isoa punaista chiliä
peukalon kokoinen pala inkivääriä
2 valkosipulin kynttä
4rkl valkoviiniä
4rkl kalakastiketta

pari suurta kourallista tuoretta korianteria

chilikastike:
10 isoa punaista chiliä
5 valkosipulin kynttä
4rkl kalakastiketta
1rkl palmusokeria
5rkl limettimehua

Suomusta siika, mutta älä poista eviä tai päätä. Viillä nahkaan muutama pitkä viilto molemmin puolin.

Silppua salottisipuli, hienonna sitruunaruohon valkoinen osa, valkosipulin kynnet, chilit (voit poistaa siemenet jos haluat) ja suikaloi kaffirlimen lehdet (poista ranka) sekä inkivääri hyvin ohuiksi suikaleiksi. Sekoita näiden sekaan valkoviini ja kalakastike kulhossa. Hiero seosta kalan sisälle ja nahkaan tehtyihin viiltoihin.


Höyrytä kalaa uunissa 120 asteessa 100% kosteudella kalan koosta riippuen 30-45 minuuttia.

Valmista sillä aikaa chilikastike. Hienonna tai vähintäänkin siivuttele hieman pienemmäksi chilit ja valkosipulin kynnet. Heitä ne tehosekoittimeen ja lisää joukkoon kalakastike, sokeri ja limettimehu. Surruuttele tasaiseksi kastikkeeksi.

Ripottele silputtu korianteri kalan päälle ja aseta tarjolle kokonaisena, chilikastikkeen ja riisin kanssa.


tiistai 13. marraskuuta 2012

PUOLIALASTON TOTUUS

Liemessä-blogi haastoi ruokabloggaajat kirjoittamaan realistisesti ja kaunistelematta bloggaajan arjesta. En yleensä tartu blogihaasteisiin, mutta tämä kuulosti niin mielenkiintoiselta idealta, että päätin lähteä mukaan. Haasteen heittämisestä on tosin jo kuukausi, mutta tyypilliseen tapaani huomasin sen vasta nyt.


Täytyy myöntää, että useita ruokablogeja selaillessa tulee itselle vähäpätöinen olo. Kuvien keittiöt ovat ikipuhtaita ja siistejä, ruuat viimeisen päälle onnistuneita ja kuvat stailattu hienommin kuin alan lehdissä. Koitan välillä stailata annoskuviani, mutta lopputuloksena on yleensä naurettava kasa kuvaan istumatonta roinaa, lasinpinnasta heijastuva naamatauluni, lautasen reunaan jäänyt sormenjälki ja jäähtynyt ruoka-annos. Lisäksi olen keksinyt ruokakuville vain kaksi järkeenkäypää kuvauspaikkaa. Toinen on tiskipöydällä tietyssä raossa, jossa valaistus on sopiva eivätkä tiskiröykkiöt näy taustalta - ainakaan jos työnnän niitä syrjään ja rajaan kuvan tarkasti lautaseen... Toinen kuvauspaikka on ruokapöytä. Tässä kohtaa ruokaseurue viimeistään alkaa narista milloin saa alkaa syömään, kun heilun kamerani kanssa yrittäen rajata taustalta pois tv:n ja sotkuisen ruokapöydän. Näiden tunnustusten pohjalta voittekin tiirata uusin silmin ruokakuviani - eivät ne viimeisen päälle stailattuja ole muutenkaan, mutta miettikääpä mikä karu totuus odottaa kuvan reunojen ulkopuolella.

Mutta asiaan.

Maanantai. Vuorotyöläisen vapaapäivä työviikonlopun jälkeen. Näin heti alkuun totta puhuakseni - oletin, että heräisin pienoiseen kankkuseen isänpäivän illallisella nautitun punaviinin ja amaretton jälkeen.


Vaan ei. Heräsin hyvävointisena ja virkeänä epämiellyttävän aikaisin (8:30), ottaen huomioon että olisin saanut niin pitkään kuin haluan.


En ole aamuihminen ja minulta on turha odottaa minkäänlaista aivojen ja käsien välistä yhteistyötä ennen toista kahvikupillista, joten ärsyttävin näky jonka aamulla tiedän, on tämä:


Suureksi ihmeekseni en lennättänyt huuhteluvesiä lattialle tai kaappien oviin ja kahvipurutkin osuivat biojäteastiaan. Koska en voinut käyttää kankkustakaan tekosyynä olla tekemättä vapaapäivänäni mitään, päätin pitkittää mihinkään järkevään ryhtymistä syömällä poikkeuksellisesti aamupalaa. Yleensä en muista vapaapäivinäni syödä, ennenkuin maha alkaa häiritsevästi murista ja silmissä sumentua joskus iltapäivällä. Jääkaapista löytyi onneksi viikonlopun jäljiltä kylmäsavulohta, rehuja ja smetanaa leivän päälle. Nyt sain siis harvinaisen hyvän startin alkavaan viikkoon.

Huomatkaa. Meidän perheessä vallitsee sääntö, ettei sohvalla saa syödä. Mutta jos kukaan ei ole näkemässä, niin kaatuuko puu metsässä ja tippuuko sohvalle lohta?


Lohi pysyi leivällä, mutta arvaatteko miksi mun uskollisen, viimeisiään vetelevän läppärini lempinimi on "leivänpaahdin"?


Päivän agenda oli vähän epäselvä vielä kolmannenkin kahvikupposen jälkeen. Olisin voinut järjestellä askartelutavaroitani jo kuukausi sitten ostettuihin kansioihin tai askarrella joulukortteja. Tai päivittää blogia tai katsoa Netflixistä ruokaohjelmia. Vain taivas tietää, miksi ryhdyin vapaapäivänäni työstämään luentomateriaalia, jonka aihe ei edes ole erikoisosaamisaluettani. Kun lopulta pääsin aiheeseen sisälle, en malttanut lopettaa ja onnistuin näpyttelemään kymmenisen sivua powerpointesitystä pääsemättä edes aiheeseen.

Jossain välissä - ja käsittääkseni vielä ihan yleisesti hyväksyttyyn lounasaikaan - päätin täyttää mahaani perjantaina kokkaillulla lasagnella. Lasagne oli ihan törkeän hyvää vetäydyttyään pari päivää jääkaapissa, mutta esillepanon esteettisyys ei ehkä yltänyt michelintähtiravintoloiden tasoon. Olisin ahtanut itseeni varmasti kolme kertaa enemmän ruokaa, mutta onneksi tähteitä oli jäänyt vain eväsrasiallinen. Nyt seuraa toinen huomautus: koitan esittää, etten välitä ketsupista ruuan päällä.


Lounaan syötyäni havahduin siihen tosiasiaan, ettei lapsi ollut tullut vieläkään koulusta kotiin, noin tunti koulun päättymisen jälkeen. Paskamutsi tässä, hei... En saanut puhelimella tyttöä kiinni, ja vaikka mieheni ystävällisesti informoi tytön olevan kaverillaan, olin huolesta mutkalla kun en tavoittanut lastani useista soittoyrityksistä huolimatta. Parin tunnin ajan kävelin hermostuneesti ympyrää, soittelin tytön numeroon ja pohdin onko aiheellista soittaa poliisille vai lähteä etsimään lasta itse. Lopulta tyttö pirautti takaisin ja sai kuulla melkoisen ripityksen kun oli unohtanut luurinsa äänettömälle.

Lapsi suostui sen kummemmin mutisematta tulemaan kotiin ja pääsin takaisin luentomateriaalin pariin. Uppouduin aiheeseen taas niin syvälle, etten malttanut nousta pois koneelta kun lapsi valitteli nälkäänsä, vaan käskin hänen tehdä itselleen välipalaa. Olkoonkin, että "normaaliperheissä" tuohon aikaan syötäisiin jo päivällistä. Taisi se mieskin tulla jossain välissä töistä. Ymmärtäväinen mies antoi minulle työrauhan ja luvan tehdä matskua vielä jonkin aikaa. Joskus seitsemän tienoilla aloin kuitenkin tihenevään tahtiin kuulla sivukorvalla vihjauksia ruuanlaitosta ja päätin luovuttaa.

Käyn kerran viikossa kaupassa ja ostan yleensä viikon ruokatarpeet kerralla. Tai rehellisesti sanottuna suunnittelen ja ostan viikonlopun ruuat, ja arkena valmistan jotain todella luovaa näiden tähteistä. Tällä kertaa olin varautunut ja ostanut vähän perustarpeita alkuviikollekin. Suunnitelmani mukaan aloin valmistaa yrttistä minestronekeittoa. Hauskinta ruuanlaitto on, kun siihen osallistuu koko perhe. Tyttö halusi kuitenkin katsoa netistä "Vedetään hatusta" -ohjelmaa. Mies tuli sentään auttelemaan ja sai aloittaa inhokkihommastani, juuresten kuorimisesta.


Lisäksi mies luki minulle iPadilta reseptiä blogistani. Eli pelasi autopeliä.


Tällä kertaa korvasin keitossa tomaattipyreen paseeratulla tomaatilla. Lisäsin sen oliiviöljyssä pyöriteltyjen juureskuutioiden sekaan kuumaan pannuun. Kas näin:

Siivottuani sotkun jätin juurekset kiehumaan ja unohduin vastaamaan sähköpostiin. No, juurekset olivat ainakin kypsiä. Soseutin keiton sauvasekoittimella tehden samalla jatko-osan Paseeratun Tomaatin Hyökkäykseen. Yleensä suosin luomulihaa ruuanlaitossa, mutta... tunnustus: jos en löydä tarkoitukseeni sopivaa luomulihaa, en vaihda kokkailusuunnitelmia vaan ostan ei-luomua. Kuten keitossa käyttämäni palvikinkku. Tadaa! Kaunis keitto on pian valmis!


Ja viimein - se hetki kun perhe kokoontuu yhteen ruokapöydän ääreen nauttimaan illallisesta ja vaihtamaan päivän kuulumiset? Tai sitten katsotaan televisiota ja tyttö unohtuu tuijottelemaan telkkaria kunnes asiasta joutuu huomauttamaan tuhannennen kerran siinä vaiheessa kun me vanhemmat olemme jo syöneet ja lapsonen on saanut lapioitua suuhunsa vasta alle puolet annoksestaan.


Ruokapöydässä tyttö pohti, onko keitto täyttävää ja ravitsevaa ruokaa. Selitin, että se riippuu täysin siitä mitä keittoon laittaa, ja minestronekeitto on kyllä sekä täyttävää että terveellistä. Tytön mentyä nukkumaan suunnittelimme miehen kanssa talvilomamatkaamme ja pian Täyttävä ja Ravitseva keitto potkaisi omaan nilkkaani. Kävin lämmittämässä itselleni yöpalaksi eli oman rytmini mukaan iltapalaksi tytöltä tähteeksi jäänyttä isänpäivän illallispizzaa. Ja nautin sen sohvalla, tietenkin.


Bloggausmielessä päivä oli siis hyvin mitäänsanomaton, mutta tätä kirjoittaessani jouduin tunnustamaan lipsuvani jopa omista säännöistäni ja periaatteistani. No, tuleepahan ainakin hyvin realistinen kuvaus omasta todellisesta arjestani.


P.S: Mikäs sen tyypillisempää - kamerasta loppui akku juuri kun aloin valmistaa ruokaa, joten "hienot ruokakuvat" on otettu luurin kameralla.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...