keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

PAAHDETTUJA PORKKANOITA JA PUNAJUURIA POSSUNKYLJYSTEN KANSSA (Jamie Oliverin ohjeella)

Löysin Jamien kotona -kirjasta reseptin, jonka makumaailma kuulosti kovin tutulta. Jamie nimittäin valmistaa punajuuret ja porkkanat samalla tavalla maustettuna kuin itse yleensä ne paahdan - tosin itse en ole aiemmin kokeillut appelsiinin mehua porkkanoiden kanssa. Juuresten mahtava maku oli siis ennalta arvattavissa, mutta reseptin kastike oli iloinen yllätys. Alaston kokki unohti reseptissään mainita mihin kokonaiset valkosipulinkynnet pitää tunkea, mutta puolialaston kokki uskoo lukeneensa idolinsa ajatukset rivien välistä...



750g porkkanoita (erivärisiä, jos löydät)
750g punajuuria (erivärisiä, jos löydät)
suolaa
vastarouhittua mustapippuria
1 kokonainen valkosipuli (puolet kynsistä murskattuna, puolet kokonaisina)
ekstraneitsytoliiviöljyä
1 appelsiinin mehu
muutaman tuoreen timjaminoksan lehdet
muutaman tuoreen rosmariininoksan lehdet
5rkl balsamietikkaa
4 (mielellään kamarallista) paksua porsaankyljystä
8 tuoretta salvianlehteä
1 sitruuna

Kuumenna uuni 220 asteeseen. Kuori porkkanat. Laita porkkanat kattilaan ja punajuuret toiseen kattilaan. Lisää molempiin kattiloihin vettä sen verran, että juurekset juuri ja juuri peittyvät. Mausta suolalla ja kiehauta. Keitä 15-20min, eli kunnes ne ovat pehmenneet (porkkanat vaativat lyhyemmän ajan kuin punajuuret). Valuta juurekset, kuori punajuuret ja kaada juurekset omiin uunivuokiinsa. Voit puolittaa suuret porkkanat ja punajuuret, mutta mausta ne kun ne ovat vielä kuumia.

Hienonna, raasta tai murskaa puolet valkosipulin kynsistä. Lisää porkkanoiden sekaan puolet valkosipulimurskasta, loraus oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Lisää appelsiinimehu ja timjaminlehdet ja kääntele mausteet huolellisesti joka puolelle. Heitä kokonaiset, kuoritut valkosipulin kynnet vielä porkkanoiden kanssa uunivuokaan.


Sekoita vastaavasti punajuurien sekaan puolet valkosipulimurskasta, rosmariininlehdet, balsamietikka, suolaa ja pippuria. Paahda molempia juureksia uunin keskitasolla noin puolen tunnin ajan.


Juuresten kypsyessä valmistele lihat. Mikäli kyljyksessä on kamara, leikkaa siihen viiltoja. Mausta lihat suolalla ja pippurilla ja paina jokaisen kyljyksen molemmin puolin yksi salvianlehti. Kuumenna uuninkestävä pannu ja lorauta siihen oliiviöljyä. Paista kyljyksiin kauniin ruskea pinta, mutta käännä heti kun väri on pinnassa, äläkä kypsennä lihaa läpi. Siirrä pannu kyljyksineen uuniin noin 10 minuutiksi, eli kunnes liha on juuri ja juuri kypsää. Nosta sitten kyljykset pannusta ja kuumenna pannu uudelleen liedellä. Puserra pannulle tilkka sitruunan mehua, rapsuttele pannun pinnasta kaikki maut nesteiden sekaan ja kiehuttele kunnes saat sopivan sakean kastikkeen. Jaa juurekset ja kyljykset lautasille, nakkaa mukaan kokonaisena paistetut valkosipulin kynnet ja valuta lihan päälle kastiketta.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

SAVULOHI-JOKIRAPUTÄYTTEISET MUURIKKALETUT

Kesäisen päivän kruunaa aurinkoisella terassilla nautittu herkullinen muurikkalettulounas.


4-6:lle herkkusuulle

n.700g lohta
suolaa
mustapippuria

4 munaa
4-5dl maitoa
8dl jauhoja
1rkl sokeria
2tl suolaa
liraus öljyä
voita

rasiallinen kaupan valmista valkosipuli-jokirapuherkkua
keitettyä munaa
4 kevät/salaattisipulin vartta
n. 1dl paahdettua sipulirouhetta
½ nippua ruohosipulia

2dl ranskankermaa
½ nippua tilliä
½ sitruuna
suolaa



Tee lettutaikina ja anna sen odottaa jääkaapissa. Mausta lohi suolalla ja mustapippurilla ja savusta puolisen tuntia pienellä liekillä savustuslaatikossa.


Leikkaa keitetyt munat lohkoiksi, silppua ruohosipuli ja siivuta salaattisipulit noin puolen sentin pätkiksi. Sekoita ranskankermaan hienonnettu tilli, ripaus suolaa ja puolet sitruunan mehusta. Maista, ja lisää tarvittaessa suolaa tai sitruunamehua. Lohen voi antaa odotella lettuja paistettaessa. Paista letut kuumalla muurikkapannulla voissa. Aseta kaikki tarjolle ja anna ruokailijoiden koota omat lettunsa. To-del-la herkullista!

perjantai 26. heinäkuuta 2013

"AMERIKAN IHME" MIDHILL

Mukava päivä Linnanmäellä: vatsanpohjaa kutkuttavia pyörityksiä, auringon paahde iholla, popcornin tuoksua ilmassa, riemunkiljuntaa ja naurua. Kunnes maha kurnaisee ja on aika pulittaa törkeä hinta kuivista nuggeteista, löysistä kierreranskalaisista, mauttomasta perusburgerista tai naurettavan surkeasta buffatarjoilusta. Näinhän se lintsipäivä on perinteisesti sujunut, mutta ei enää... vai?


"Kattilasta laaturuokaa ja makuelämyksiä"

Kattilan kuusi erilaista ravintolaa tarjoavat vähän laadukkaampaa evästä koko perheelle. Sushia, lihapullia, pizzaa, hampurilaisia. Hampurilaisravintola Midhill on Hans Välimäen konsepti. Mielikuvituksettoman perusmättöburgerin sijasta ravintolassa voi kokeilla mm. Black Angus -pihvillä varusteltuja herkkuburgereita, kreikkalaista lammasburgeria sekä hampparia, joka saa makunsa häränhännästä ja luuytimestä. Juustohampurilaisessakin on valinnan varaa - juustoksi voi valita Cheddaria, Roquefortia tai Gruyéreä (olenko muuten ihan pihalla, vai onko Midhillin menussa pieni kirjoitusvihree viimeksimainitun juuston kohdalla...?). Menussa mainostetaan, että ranskalaiset on paistettu ankanrasvassa. Lisäksi listalla on pihvejä, lisukkeita ja jälkkäreitä. Lapsille on oma, simppeli listansa. Kuulostaa herkulliselta.

Ravintola on saanut osakseen negatiivista huomiota - joku asiakas on kauhukseen joutunut pulittamaan vesilasillisesta 1,5e. Kova hinta lasillisesta vettä, juu. Iltasanomissa Välimäki vastaa saamaansa kritiikkiin tyylilleen uskollisen nasevasti: vettä on totuttu saamaan ilmaiseksi kraanasta, mutta jos vesi kannetaan pöytään ravintolassa, jonka tiloista maksetaan vuokraa ja muita kuluja, onko 1,5e liikaa? Välimäki ilmeisesti suostuu kuitenkin kyseenalaistamaan veden hinnan: "ei siinä nyt ainakaan korotuspaineita ole".

Ennakkoasenteita oli siis lähinnä negatiiviseen suuntaan. Ylihinnoiteltua Lintsiruokaa ylimielisellä asenteella tarjoiltuna? Testattavahan se oli.


Kattilan miljöö on ihan mukava, vaikkakaan ei mitenkään ihmeellinen. Kuuden saman katon alle heitetyn ravintolan konsepti on näppärä, jos on allekirjoittaneen tapaan kova jahkailemaan. Lastenvaunuille on ravintolan sisätiloissa oma parkkinsa ja ulkopöytiäkin löytyy. Satuimme ravintolaan hiljaisena hetkenä. Palvelu oli perusystävällisen asiallista, ja ruuat saapuivat nopeasti pöytään. Menussa mainittiin, että hampparipihvi on medium, ellei erikseen muuta toivota. Tarjoilija kuitenkin varmisti, saavatko pihvimme olla mediumit - varmasti kannattavampaa ravintolalle varmistaa kypsyystoive, ettei "syömäkelvoton, raaka pihvi" tule bumerangina takaisin keittiöön. Toim.huom: omasta mielestäni kypsä pihvi on yhtä kuin pilalle paistettu. Tilasin listalta "Secret of Greece" -hampurilaisen (14e), jossa on lammaspihvi, valkosipulia, tsatsikia, tomaattia, salaattia ja "kaikenlaista muuta hyvää". Juomaksi otin oluen (6e). Mies valitsi päivän tarjouksen, Gruyére Burgerin sekä Carlsberg-oluen yhteishintaan 16e. Yhteiseksi otimme yhdet ranskalaiset (5e). Lastenlistalta otimme jälkikasvullemme Kidhill Burgerin (9e), jonka kyljessä tulivat annokseen kuuluvat ranskalaiset. Tytön pieni maitolasillinen maksoi 2,5e, mutta päätin olla nikottelematta, koska oli itse julistanut kohutun vesilasin hinnoittelun olevan (ainakin lähestulkoon) oikeutettu ravintolassa.

Hampurilaisten koko ei päätä huimannut. Lastenpurilainen ei nopealla vilkaisulla paljoakaan eronnut aikuisten hampparista, ja pieniruokainen tyttökin sen jaksoi kokonaan huitaista napaansa. Vatsamme saimme kuitenkin hyvin täytettyä. Maku sen sijaan oli positiivinen yllätys. Sämpylä ei ollut mikään ketjuravintolan höttöpulla, vaan ihanan rapsakkapintainen leipä. Kreikkalaisesta burgeristani en tsatsikia silmämääräisesti erottanut, mutta maku oli mainio, ja etenkin tuoreen mintun raikkaus ihastutti. Pihvini ei ollut toiveestani huolimatta mediumia nähnytkään, miehen pihvi sen sijaan oli sopivan punertava. Nirsoileva, ketjuravintolahampparinsa pelkällä ketsupilla tilaava tyttö söi mukisematta Midhill-kastikkeella ja coleslawilla ryyditetyn hampurilaisen ja kehui pihviä "järjettömän hyväksi". Parasta annoksessa oli siis maku, kuten kuuluukin. Ainekset maistuivat aidoilta ja tuoreilta, ja kokonaisuus oli toimiva - kuin kotona tehtyä. Ranskalaiset olivat iso pettymys - odotin ankanrasvassa paistetuilta raneilta eli "rannareilta" jotain ihan muuta, kuin löysiä ja mauttomia perunatikkuja.

Lounashetken loppusuoralla taivaalta alkoi tihkuttaa vettä ja ravintola täyttyi hetkessä. Laskua saimme odottaa ehkä hetken turhan pitkään, ja siinä oli pikku virhe, jonka selvittämisessä meni tovi. Kolmen hengen perheen lounas maksoi yhteensä viitisen kymppiä, mikä on toki kohtalaisen paljon hampurilaisaterioista, mutta hamppareiden laadun takia "just siinä kipurajalla", kuten mieheni asian ilmaisi. Eli ei pänninyt maksaa.

Loppujen lopuksi elämys ei ollut huikea, mutta olimme tyytyväisiä ja lounastaisin Midhillissä uudestaankin Lintsireissulla.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

VADELMA-MUSTIKKAMUFFINSSIT

Takapihan puskat notkuvat vadelmia, ja kun suurin osa keräämistäni vatuista oli tuhottu jäätelön ja jogurtin kanssa, jäljelle jäi vielä pari kourallista hieman muussaantuneita marjoja. Niistäpä pyöräytin tytön iloksi muffinsseja, sen tarkemmin kyttäämättä paljonko marjoja tarkalleen oli.
 
 
12 isoa amerikanmuffinssivuokaa (ja halutessasi silikoninen vuokakenno)
150g leivontamargariinia
1½ dl sokeria
2 munaa
3½ dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
½ vaniljatanko
1dl maitoa

 reilu kourallinen vadelmia ja vähän mustikoita

Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää munat yksitellen.
 
Halkaise vaniljatanko ja kaavi siemenet taikinaan. Vatkaa huolellisesti sekaisin. Yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinaan maidon kanssa. Lisää marjat varovasti lusikalla käännellen.
 
Jaa taikina muffinssivuokiin.
 
Paista uunissa 200 asteessa 20min.
 
 

lauantai 13. heinäkuuta 2013

APEROL SPRITZ

Tämä katkeran suloinen kesäjuoma tuli tutuksi kesälomareissulla. Pähkäilimme Venetsiassa, mikä on tuo kauniin oranssi drinkki, jota kaikki näyttivät nauttivan. Epätoivoisina googlettelimme "oranssia drinkkiä" ja löysimme vihdoin ja viimein vastauksen - kyseessähän oli erityisesti pohjois-Italiassa suosittu aperitiivi, Aperol Spritz. 11-volttinen Aperol muistuttaa maultaan Camparia, ja negronin suurena ystävänä ihastuin tähän kesäisempään juomaan niin, että Aperolia oli tuotava pari pulloa matkamuistoksikin. Saa sitä tosin Alkostakin.



4cl Aperolia
6cl proseccoa (tai mitä tahansa hyvää kuohuviiniä)
soodaa
jäitä
appelsiinisiivu
vihreä oliivi

Mittaa Aperol ja prosecco viinilasiin jäiden seuraksi, lorauta sekaan vielä soodaa. Tarjoile appelsiinisiivulla ja oliivilla koristeltuna, mielellään helteisenä kesäpäivänä seurustelu- tai janojuomaksi tai aperitiiviksi.

perjantai 5. heinäkuuta 2013

ROCKY ROAD

Tämä herkku taisi kuulua niihin jokaisen ruokablogin "pakollisiin" hitteihin jo ennen avokadopastaa ja pulled porkia, mutta onpa jäänyt minulta kokeilematta. Ideana on sekoittaa suklaan joukkoon ainakin vaahtokarkkeja, sekä lisäksi esim. pähkinöitä, keksinpalasia, kuivattuja hedelmiä tai karkkeja, niin että lopputuloksena on makean ja suolaisen, pehmeän ja hampaissa rouskuvan vekkuli liitto. En ole makean ystävä eikä rocky road päässyt suosikkilistalleni. Tulipahan kokeiltua.



n. 20 hlö:lle

600g maitosuklaata
400g tummaa suklaata
75g voita
n.3dl vaahtokarkkeja
muutama kourallinen (alle ½pss) popcornia
1pss ranskanpastilleja

Sulata maitosuklaa, tumma suklaa ja voi erillisissä astioissa ja sekoita ne vasta sitten keskenään.


Pilko vaahtokarkit pienemmiksi paloiksi ja rouhi ranskanpastillit hieman pienemmiksi palasiksi.


Vuoraa neliskanttinen vuoka (n.22x30cm) leivinpaperilla ja levitä pohjalle ohut kerros suklaaseosta. Ripottele suklaan päälle sinne tänne popcornia, ranskanpastilli- ja vaahtokarkkipalasia.


Valuta päälle suklaasulaa niin että namit juuri ja juuri peittyvät. Ripottele päälle taas popcornia ja nameja ja toista tämä pari kertaa, niin että päällimmäiseksen poppari-namikerroksen päälle jää vielä vähän suklaata valuteltavaksi.

 
Anna jähmettyä jääkaapissa ja leikkaa palasiksi. Säilytä rocky road jääkaapissa, mutta tarjoa hetken huoneenlämmössä seisseenä.

KUKKAKAALI-PARSAKAALI-PASTASALAATTI

Kesäloma huipentui tänä vuonna rokkailukokkailuihin, eli emännöin jo perinteeksi muodostunutta kaveriporukan festariviikonloppua kotonamme. Kaksipäiväisen rokkailun ohessa syötiin mm. feta-pastasalaattia, vihreää salaattia, perunasalaattia, avokado-tonnikala-mozzarella-perunasalaattia, loimulohta tilli-kermaviilikastikkeella ja lihapullia. Edellämainittujen, jo aiemmin kokeiltujen salaattien lisäksi halusin tarjota jotain vähän erilaista pastasalaattia ja kaikessa yksinkertaisuudessaan päädyin tällaiseen.


1 pieni kukkakaali
1 pieni parsakaali
1 pss (500g) kuviopastaa
10-20 aurinkokuivattua tomaattia öljyssä
aurinkokuivattujen tomaattien öljyä
neitsytoliiviöljyä
1 sitruuna
4 oksaa oreganoa
4 isoa salvian lehteä
4 oksaa rakuunaa
5 isoa mintun lehteä
suolaa
mustapippuria

Katko kukka- ja parsakaaleista kukinnot irti ja paloittele ne hieman peukalon päätä suuremmiksi. Keitä juuri ja juuri kypsiksi suolalla maustetussa vedessä, valuta ja jäähdytä. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan, valuta ja jäähdytä. Pilko aurinkokuivatut tomaatit pieniksi kuutioksi. Silppua yrtit. Sekoita keskenään parsa- ja kukkakaalin kukinnot, jäähtynyt pasta, aurinkokuivatut tomaatit ja pari kunnon lorausta niiden säilöntäöljyä. Sekoita erillisessä astiassa keskenään silputut yrtit, puolisen desiä neitsytoliiviöljyä sekä puolikkaan sitruunan mehu. Sekoita yrttiseos salaatin sekaan, maista ja mausta makusi mukaan suolalla, mustapippurilla, öljyllä ja sitruunamehulla.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...