keskiviikko 30. marraskuuta 2016

KANAA TIKKA MASALA (Jamie Oliverin ohjeella)

Vaikka rakastankin Jamie Oliveria, suhtaudun kokemuksesta viisastuneena 
suurella varauksella hänen aasialaisiin resepteihinsä. 
Tämä Fiilisruokaa -kirjasta löytynyt intialainen curryresepti 
oli kuitenkin kerrassaan mainio!


1tl jauhettua neilikkaa
1tl jauhettua juustokuminaa
2 kukkuraista tl makeaa savupaprikajauhetta
2 kukkuraista tl garam masalaa
3 situunaa
6 valkosipulinkynttä
1 peukalon kokoinen pala inkivääriä
6 kukkuraista rkl luonnonjogurttia (Lindahlsin "partaäijä" käy varsin hyvin)
800g nahatonta ja luutonta broilerin rintafileetä
3 tuoretta vihreää tai keltaista chiliä

kastike
2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
1-2 tuoretta punaista chiliä
1 nippu tuoretta korianteria
oliiviöljyä
1rkl jauhettua korianteria
2tl kurkumaa
6rkl mantelijauhetta
2tlk säilöttyjä luumutomaatteja
kanafondia
2tlk kookosmaitoa


Herättele neilikka, juustokumina, paprika ja garam masala (yksi teelusikallinen kutakin) paahtamalla niitä pienessä kattilassa minuutin ajan. Kumoa mausteet sitten suureen kulhoon. Sekoita joukkoon yhden sitruunan kuori hienona raasteena ja lisää sitruunan mehu. Murskaa sekaan valkosipuli, raasta mukaan inkivääri ja lisää jogurtti sekä yksi teelusikallinen merisuolaa. Leikkaa broilerin rintafileet viiden senttimetrin paloiksi ja hiero mausteseos pintaan. Työnnä lihapalat varrastikkuihin ja pujota joukkoon myös sitruunalohkoja sekä vihreää ja keltaista chiliä paloina. Älä ahda vartaita liian tiukkaan. Nosta vartaat lautaselle odottamaan, peitä tuorekelmulla ja anna marinoitua ainakin kahden tunnin ajan, mieluiten yön yli.

Kuori ja viipaloi ohuelti sipulit ja valkosipulinkynnet. Hienonna myös punaiset chilit ja korianterinvarret (jätä lehdet odottamaan). Nosta kastikeainekset suureen pataan. Lisää loraus öljyä ja paista keskilämmöllä säännöllisesti sekoitellen noin 20 minuutin ajan tai kunnes seos on ruskistunut. Mittaa mukaan jauhettu korianteri, kurkuma sekä jäljelle jääneet teelusikalliset paprikajauhetta ja garam masalaa. Paista vielä kahden minuutin ajan ja lisää sitten mantelijauhe paahtumaan. Kaada vielä sekaan tomaatit, murenna mukaan liemikuutio ja lisää kolme desilitraa kiehuvaa vettä. Anna kastikkeen porista viiden minuutin ajan ja lisää sitten kookosmaito. Anna kypsyä 20 minuutin ajan, sekoittele satunnaisesti. 
Mausta makusi mukaan.

Valuta broilerivartaille öljyä ennen kypsentämistä. Kypsennä niitä kuumassa grillissä tai erittäin kuumalla parilapannulla (tai grillivastuksen alla uunissa). Pyörittele vartaita niin, että liha kypsyy kuhmuraisen kullanruskeaksi kaikilta puoliltaan. Leikkaa liha sitten irti vartaista suoraan kastikkeen sekaan. Säästä sitruunalohkot. Anna seoksen porista hiljalleen kahden minuutin ajan. Purista sitten sitruunoista makua curryyn keittiöpihtien avulla. Sekoita kastikkeeseen vähän jogurttia, ripottele päälle korianterinlehdet ja tarjoa kuohkean basmatiriisin kanssa.


keskiviikko 23. marraskuuta 2016

MARRAKECHIN BROILERI

Tästä ruuasta tuli kertaheitolla sunnuntaisuosikkini! Lohdullisen lämmittävää, helppoa, aivan tajuttoman maukasta, hykerryttävän hyvää. Mausteita oli juuri sopivasti, makua roppakaupalla, tulisuutta vain mukava aavistus. Ohuiksi lohkoiksi leikkaamieni sitruunoiden kuoret olivat muhineet padassa hyytelömäisen pehmeiksi, ja ne pystyi syömään - ja kannattaakin, koska ne antoivat koko ruualle taivaallisen maun!


Pienen pieniä muutoksia tein reseptiin. Nämä merkitsin reseptiin sulkuihin, samoin kuin olennaiset huomiot. Me teimme ruuan yhdessä ainoassa pinnoitetussa pannussa, johon ainekset mahtuivat juuri ja juuri sopivasti, mikä varmasti vaikutti myös makujen intensiivisyyteen. Alkuperäinen resepti löytyy Yhteishyvä-lehdestä.

Lisukkeeksi valmistin simppeliä couscousia: sekoitin kypsän couscousin sekaan silputtua korianteria, persiljaa ja chiliä sekä lorauksen soijakastiketta ja sitruunan mehua.


3 broilerin koipi-reisipalaa (jauhota kevyesti vehnäjauhossa)
öljyä
1tl suolaa
4 pientä sipulia
1-2 chiliä (kaksi suurta, keskitulista)
12 kivellistä oliivia (kourallinen suuria vihreitä kivellisiä oliiveja sekä puoli kourallista kivettömiä kalamataoliiveja
½-1 sitruunaa (yksi keskikokoinen sitruuna ohuina lohkoina)

liemi
2 rkl öljyä
3 hienonnettua valkosipulinkynttä
½ tl kanelia
1-2tl juustokuminaa (laitoin 2½tl)
½ tl mustapippuria
1rkl fariinisokeria
3dl omenamehua
1 kana- tai kasvisliemikuutio (käytin 3rkl kanafondia)
pari hyppysellistä sahramia (jos haluaa)

Leikkaa koipi-reisipalat kolmeen osaan ja jauhota hyvin kevyesti vehnäjauhoissa. Ruskista palat öljyssä. Siirrä palat pataan tai uunivuokaan ja mausta suolalla. Ruskista myös puolitetut sipulit kevyesti ja lisää pataan. Lisää puolitetut chilit, oliivit ja sitruunalohkot kanapalojen päälle.


Kuumenna öljy pannulla, lisää valkosipulit, mausteet ja sokeri. Kuumenna. Kaada pannulle omenamehu, murenna sekaan kanaliemikuutio. Kiehauta liemi ja kaada pataan. Hauduta ruokaa 200-asteisessa uunissa 45–60 minuuttia. Jos käytät sahramia lisää se ruokaan loppuvaiheessa.


torstai 17. marraskuuta 2016

PROVENCEN PAISTOS (Jamie Oliverin reseptillä)

En pystynyt ohittamaan kuvaa kinkkua uhkuvasta ja juustoa valuvasta lettukasasta Jamien Fiilisruokaa -kirjassa. Palasin tuijottamaan sen meheviä kerroksia kerta toisensa jälkeen, kunnes päätin vihdoin testata reseptiä.

Ruoka poikkeaa makumaailmaltaan hieman niistä, mitä suosin. Letut, tomaatit ja kinkku tuovat ruokaan jonkin verran makeutta, jota normaalisti kaihdan, eikä siinä ole lasteittain ytyä, yrttejä tai mausteita, joita yleensä käytän makeutta taittamaan ja makuja korostamaan. Paistos oli siis varsin hillityn makuinen ja siksi tai siitä huolimatta lohdullista syötävää.


täytteet
600g kypsiä luumutomaatteja
puolikas nippu tuoretta basilikaa
puolikas sitruuna
punaviinietikkaa
125g comté-juustoa
125g gruyère-juustoa
(itse käytin pelkkää gruyère-juustoa 250g)
puolikas nippu tuoretta lehtipersiljaa
200g ohuita kinkkusiivuja (savu- ja keittokinkkua)

valkoinen sipulikastike
2 sipulia
1 iso nokare voita
4rkl vehnäjauhoja
7dl kevytmaitoa
1tl englantilaista sinappia (itse käytin dijonia)
muskottipähkinää

ohukaiset
30g voita (+paistamiseen)
1 3/4dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa
3/4dl kevytmaitoa


Kalttaa tomaatit. Poista kuorien lisäksi myös siemenet. Paloittele hedelmäliha noin sentin kuutioiksi. Silppua basilikanlehdet ja raasta sitruunan kuori hienoksi raasteeksi. Sekoita basilika ja sitruuna tomaatinpalojen sekaan, lisää tilkka viinietikkaa sekä reilu ripaus suolaa

Kuori ja silppua kastiketta varten sipulit. Sulata voi kattilassa keskilämmöllä, lisää sipulit ja kuullota säännöllisesti sekoitellen 15 minuutin ajan.

Sulata sipulien kypsyessä ohukaisia varten varattu voi ja anna sen jäähtyä vähän. Mittaa jauhot kulhoon ja lisää ripaus suolaa. Lisää jauhojen sekaan munat ja sitten pienissä erissä maito ja 3/4dl vettä ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Sekoita sulatettu voi taikinan joukkoon ja anna tekeytyä.


Sekoita vehnäjauhot paistettujen sipulien joukkoon. Vatkaa maito kattilaan vähän kerrallaan niin, että kastike on lopulta tasaista. Lisää sinappi, raasta mukaan hitunen muskottipähkinää ja mausta kastike makusi mukaan (suolalla). Anna kastikkeen porista 15 minuutin ajan ja nosta sitten pois liedeltä.

Nosta paistinpannu (halkaisijaltaan saman kokoinen kuin vuoka, jossa paistoksen valmistat) liedelle keskilämmölle ja lisää pieni nokare voita. Kun voi on sulanut, lisää varovasti taikinaa niin, että pannun pohja juuri ja juuri peittyy ja pyöräytä taikinaa kohti laitoja. Kun ohukaisen pohja on kevyesti ruskistunut, käännä lettu ja paista toinenkin puoli. Paista koko taikina tähän tapaan ohukaisiksi. Kuivaa pannu lettujen välillä talouspaperilla ja lisä voita aina ennen uutta lettua. Tästä taikinasta pitäisi syntyä kuusi lettua.

Raasta ja sekoita juustot. Riivi ja silppua lehtipersiljan lehdet karkeasti ja  revi kinkkusiivut paloiksi.


Säädä uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Kokoa paistoa syvään uuninkestävään pannuun. Nosta pohjalla yksi ohukainen ja lisää päälle kastiketta, tomaatteja (jätä ylimääräinen neste kulhoon), kinkkua, juustoa ja persiljaa ja toista kerrokset kunnes olet käyttänyt kaikki ainekset. Lisää päällimmäiseksi vielä kerros kastiketta ja juustoa. Paista paistosta uunin alatasolla 40 minuuttia tai kunnes sen pinta kuplii kullanruskeana. Anna levähtää 10 minuutin ajan ennen tarjoilua.


keskiviikko 9. marraskuuta 2016

THAI CHICKEN FAJITAS

Fajitakset ovat ihania. Valitettavasti niihin on kuitenkin vaikeaa keksiä tarpeeksi vaihtelua ja siksi ne alkavat välillä vähän kyllästyttää. Googlettelin fajitas-reseptejä jollain uudella "twistillä" ja törmäsin tarpeeksi erilaiseen ohjeeseen Host the toast -blogissa. Tein pieniä muutoksia ainesten määrissä perheemme kokoon ja mieltymyksiin suhteuttaen ja lisäsin vähän kaipaamaamme lisäpotkua. Oikein mukavaa vaihtelua. Kana oli maukasta ja mureaa ja etenkin thai-guacamolesta löytyi hauskasti aavistus seesamiöljyä sekä inkivääriä.


Huomioi pitkä marinointiaika!

3/4 dl soijakastiketta
2 valkosipulinkynttä
1½ rkl ruokokidesokeria
1 rkl punaista currytahnaa
1 ruokalusikallinen rypsiöljyä (+paistamiseen)
½ rkl kalakastiketta
½ limen mehu
500g broilerin rintafileitä

3-4 kevätsipulin vartta
1 punainen paprika
1 keltainen paprika
1 keltasipuli
kourallinen thaibasilikaa
tuoretta korianteria
8 keskikokoista tortillalättyä

thai-guacamolea (resepti alla)
(chiliä siivutettuna)
(srirachakastiketta)

Sekoita hyvin keskenään soijakastike, hienonnettu valkosipuli, sokeri, currytahna, öljy, kalakastike ja limemehu. Suikaloi rintafileet sopiviksi suupaloiksi. Kaada marinadi pakastepussiin ja lisää sekaan kanasuikaleet. Sekoita hyvin ja anna marinoitua pussissa vähintään pari tuntia, mielellään yön yli.

Siivuta kevätsipulit pituussuunnassa ohuiksi nauhoiksi. Laita kevätsipulinauhat odottelemaan jääveteen jääkaappiin.


Suikaloi paprikat ja sipuli. Kuumenna suuressa pannussa tai wokkipannussa öljyä ja pikapaista paprikoita ja sipulia kunnes ne pehmenevät jonkin verran. Poista ne pannulta sivuun odottamaan. 


Paista marinoituneet kanasuikaleet keskikuumalla pannulla juuri ja juuri kypsiksi, muutaman minuutin ajan. Lisää takaisin pannulle paprika- ja sipulisuikaleet ja lisää suurin osa thaibasilikasta. 


Kuumenna ja ota sitten pannu pois liedeltä ja lisää päälle valutetut kevätsipulinauhat. Lisää koristeeksi loput thaibasilikan lehdet sekä korianteria.



Tarjoile kuumien tortillalättyjen ja thai-guacamolen kanssa. Itse lisäsin päälle vielä chiliä ja srirachaa.



Thai-guacamole
3 kypsää avokadoa
1 limen mehu
1tl seesamiöljyä
1tl sweet chili saucea (+pinnalle koristeeksi)
½tl juustokuminaa
½tl suolaa
½ punainen chili hienonnettuna
2rkl kevätsipulia hienonnettuna
2rkl korianterinlehtiä hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1rkl tuoretta inkivääriä hienonnettuna
seesaminsiemeniä koristeeksi

Soseuta sauvasekoittimella avokadot, limemehu, seesamiöljy, sweet chili sauce, juustokumina ja suola. Sekoita lusikalla joukkoon hienonnettu chili, kevätsipuli, korianteri, valkosipuli ja inkivääri. Kaavi tarjoiluastiaan, valuta päälle sweet chili saucea ja ripottele pinnalle seesaminsiemeniä. Tarjoile huoneenlämpöisenä.



tiistai 1. marraskuuta 2016

CURRYMAUSTEINEN KALAPAISTOS (Jamie Oliverin ohjeella)

Ei liene yllätys, että seuraan Jamie Oliveria niin Facebookissa kuin Instagramissakin. Taannoin bongasin Jamien päivityksistä lyhyen videopätkän "curried fish pien" valmistuksesta. Koska Jamien fantastinen kalapiiras kuuluu sunnuntain lohturuokavakkareihimme ja happy fish piekin on jo kokeiltu, olihan se tämäkin testattava. Ja hyväähän tämäkin oli.


Jätin reseptissä sulkuihin seikat, jotka olivat mielestäni toisarvoisia tai jotka tylysti ignoorasin kokonaan.

4 valkosipulinkynttä
1-2 tuoretta punaista chiliä
maapähkinäöljyä
2 pientä kourallista currylehtiä
1½tl (mustia) sinapinsiemeniä
1,2kg (kiinteämaltoisia) perunoita
2 isoa kananmunaa
pieni nokare (suolatonta) voita
kevytmaitoa
2 sipulia
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
(1tl sarviapilan siemeniä)
1tl kurkumaa
1tlk eli 400g (kevyt)kookosmaitoa
200g (baby)pinaattia
puolikas sitruuna
4 kypsää (terttu)tomaattia
n.400g nahattomia ja ruodottomia kalafileitä 
(reseptissä 180g kampelaa, 150g koljaa tai seitiä, 50g lohta)
6 isoa kuorittua jättikatkarapua


Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet sekä chili siemenineen ohuelti. Lorauta paistinpannulle pari tilkkaa öljyä ja lisää valkosipuli-chilisilppu, currylehdet ja sinapinsiemenet. Paista varovasti keskilämmöllä viiden minuutin ajan tai kunnes valkosipuli on kevyesti ruskistunut. Nosta sitten pannu liedeltä ja jätä tämä temperiksi kutsuttu seos odottamaan.


Kuori ja paloittele perunat. keitä niitä kiehuvassa suolatussa vedessä 12-15 minuutin ajan tai kunnes ne ovat pehmeitä. Keitä munia samassa kattilassa seitsemän minuutin ajan ja nosta ne sitten kylmään veteen. Kun perunat ovat kypsyneet, valuta ne, sekoita joukkoon voi, pari tilkkaa maitoa ja hyppysellinen merisuolaa ja pippuria. Muhenna huolellisesti.

Kuori ja hienonna sipulit ja inkivääri perunoiden kypsyessä. Siirrä ainekset paksupohjaiseen kattilaan ja mittaa joukkoon puolet temper-seoksesta, (sarviapilan siemenet) ja kurkuma. Kypsennä keskilämmöllä viiden minuutin ajansäännöllisesti sekoitellen. Kaada sekaan kookosmaito, revi joukkoon pinaatti ja raasta sekaan sitruunankuori. Kuumenna kiehuvaksi ja nosta kattila liedeltä, kun pinaatti on pehmentynyt ja kastike saostunut. Siirrä seos korkealaitaiseen uunivuokaan. Pilko tomaatit ja ripottele ne vuokaan. Jätä seos sitten jäähtymään.

Säädä uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Kuori ja lohko kananmunat neljänneksiksi ja asettele palat sinne tänne kastikkeeseen. Leikkaa kalafileet suuhun sopiviksi paloiksi. Levitä kalapalat ja katkaravut vuokaan hajalleen. Peitä ainekset perunasoseella - perinteiseen tyyliin voit painella pintaa haarukalla tai jos haluat ulkonäöstä hieman elegantimman, pursota perunasose pinnalle 1980-luvun retrotyyliin tähden muotoisella pursotinterällä. 


Paista 40 minuutin ajan tai kunnes kullanruskea pinta kuplii reunoilta. 


Kuumenna loput temperistä ja lisää siihen tilkka öljyä ennen tarjoilua. Viimeistele paistos lusikoimalla pinnalle temperiä. 


Anna hieman jäähtyä ja nauti (kuten minä, dijonsinapin kanssa).


maanantai 24. lokakuuta 2016

PAIMENENPIIRAS MAROKKOLAISITTAIN

En pidä tahinista. Se maistuu suussani sahajauholle. 

Johonkin ruokaan sitä silti silloin tällöin tulee joku mitätön teelusikallinen ja joudun ostamaan koko valtavan pönikän sahajauhotahnaa. Onneksi tajusin tällä kertaa pyytää vinkkiä, mitä tahinista tekisin.
Tämä marokkolaishenkinen lammaspiiras oli nimittäin niin mielettömän herkullinen, että meinasin ensitöikseni lähteä ostamaan varastot täyteen tahinia. Pelkkä tahinilla maustettu muusikin oli hauskan makuista. Onneksi valmistimme sitä hieman ekstraa, sillä tykkäsin paksusta muusikerroksesta piiraan päällä.



7 dl tahini-perunamuusia (ks. ohje alhaalla)

lihakastike
400g karitsan- tai lampaanjauhelihaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 porkkana
2 sellerinvartta
2rkl öljyä
1tl jauhettua inkivääriä
1tl kanelia
1tl jauhettua korianteria
1tl jauhettua juustokuminaa
1tl kurkumaa
2rkl vehnäjauhoja
½ appelsiinin kuori
2rkl tomaattipyreetä
4dl liha- tai kanalientä
1rkl hunajaa
1rkl worcesterkastiketta
2dl tuoretta minttua
½-1tl suolaa
1/4tl mustapippuria

lisäksi
½dl (vaaleita ja mustia) seesaminsiemeniä

tahini-perunamuusi
500g perunaa (5-6 kpl) - itse käytin 700-800g
6dl vettä
1tl suolaa
1dl tahinia
½dl sitruunanmehua
2rkl oliiviöljyä


Kuori ja kuutioi perunat.
Keitä ne suolalla maustetussa vedessä kypsiksi, 10–15 minuuttia.
Ota talteen 2 dl keitinvettä muusia varten. Valuta loppu keitinvesi.
Lisää tahini, sitruunamehu, oliiviöljy,
1–2 dl keitinvettä perunoiden joukkoon.
Survo tai soseuta tasaiseksi muusiksi.
Käytä paimenenpiiraan päällä tai tarjoa lihapullien kanssa.


Sitten täytteen tekoon.

Ota liha huoneenlämpöön 15–30 minuutiksi ennen kastikkeen valmistusta.
Valmista sillä aikaa tahini-perunamuusi alla olevan ohjeen mukaan.
Tee kastike. Kuori ja kuutioi sipuli, valkosipulinkynnet ja porkkana.
Viipaloi sellerinvarret.


Kuumenna öljy pannussa, paista jauhelihaa
kuumassa pannussa 5 minuuttia.
Lisää sipuli, valkosipuli, porkkana ja sellerit pannuun.
Sekoita kuivat mausteet ja vehnäjauho joukkoon. Paista vielä 5 minuuttia.
Raasta appelsiinin keltainen kuoriosa hienoksi raasteeksi.
Lisää se tomaattipyreen ja liemen kanssa kastikkeeseen.
Anna kiehua kasaan noin 10 minuuttia.
Mausta kastike hunajalla ja Worcestershire-kastikkeella.
Hienonna minttu mukaan. 
Lisää suola ja pippuri.


Kuumenna uuni 200 asteeseen.
Levitä lihakastike korkeareunaisen uunivuoan pohjalle
(vuoan vetoisuus 2–3 l).
Levitä reilu kerros tahini-perunamuusia kastikkeen päälle.


Ripottele pinnalle  seesaminsiemeniä. 
Kypsennä uunissa 20 minuuttia, kunnes pinta saa kullanruskean värin.


tiistai 11. lokakuuta 2016

KAALILAATIKKO

Kuuluuko kaalilaatikkoon laittaa ohraa vai riisiä? Pysyykö kaalilaatikko kasassa? Millä saa kaaliin parhaan maun? Saako perinneruokaresepteihin koskea? Elämän suuria kysymyksiä. Oma versioni ei ehkä ole se perinteisin, mutta perhanan herkullinen se on! Näpyttelin reseptin blogiin jo vuosi sitten, mutta se on jäänyt syystä tai toisesta julkaisematta. Olen kuitenkin jaellut reseptiäni auliisti "herkullista kaalilaatikkoreseptiä" kaipaaville ja saanut reseptistä kiitoksia ja kehuja. Joten eiköhän ole aika laittaa se yleiseen jakoon.



2l keräkaalia noin pikkurillin pituisiksi ja levyisiksi suikaleiksi leikattuna
öljyä kuullottamiseen
suolaa
n. 1tl valkopippuria jauheena

2dl ohrasuurimoita
1l vettä
muutama rkl vasikkafondia

öljyä
2 sipulia silputtuna
400g jauhelihaa
suolaa
mustapippuria
2tl rakuunaa
2tl meiramia
2 porkkanaa karkeaksi raastettuna

2½ - 3½dl ruokakermaa/kaurakermaa
2 kananmunaa
tummaa siirappia
n.50g voita

puolukkahilloa, puolukoita survottuna tai suoraan pakkasesta

Keitä litra vettä, lisää fondi ja ohrasuurimot. Keittele hiljalleen puolisen tuntia, kunnes suurimot ovat lähes kypsiä.

Suurimoiden kiehuessa kuumenna reippaasti öljyä suuressa kattilassa ja heitä joukkoon kaalisuikaleet. Kääntele parin minuutin ajan niin, että suurin osa kaaleista pääsee hetkeksi kosketuksiin kattilan pohjan kanssa. Mausta valkopippurilla ja suolalla. Pienennä lämpöä ja laita kansi päälle. Anna hautua hetki niin, että kaalit ovat hieman pehmenneet. Kaada sitten joukkoon ohrasuurimot sekä sen keitinnesteet. Ota pois liedeltä.

Kuumenna paistinpannulla loraus öljyä. Lisää silputtu sipuli, kuullota hetki. Lisää jauheliha pienissä erissä ja ruskista. Mausta reilusti suolalla, meiramilla ja rakuunalla. Kaada paistettu jauheliha kattilaan kaalin sekaan, lisää porkkanaraaste ja sekoita hyvin. Kaada koko komeus suureen uunivuokaan, painele pinta tasaiseksi. Sekoita kerma ja munat hyvin, kaada seos vuokaan. Liruta päälle ohuina noroina siirappia ja nakkaa sinne tänne voita pieninä nokareina.

Paista 175 asteessa noin tunti. Annostele lautasille ja nauti mieleisesi puolukkavaihtoehdon kanssa.

BLOODY MARY -NAUDANPATA (Jamie Oliverin ohjeella)


Tämä Jamie Oliverin Fiilisruokaa -kirjasta napattu resepti nostaa lihapadan uudelle tasolle. Käsiinhajoavan mureassa, useita tunteja hautuneessa lihassa, pehmeässä ja maanläheisessä sellerissä sekä pataruuan lämmössä on jotain todella kotoisaa ja turvallista. Lisukkeena tarjotussa perunamuusissa on piparjuurta, joka virkistää mukavasti makua ja tekee ruuasta tasapainoisen. Mikä mukavinta, ruoka syntyy melko pienellä vaivalla. Alkuvalmistelujen jälkeen hankalinta on odottaa herkutteluhetkeä tunteja, kun mahtava tuoksu leijailee kodin joka nurkkaan. Tästä reseptistä ruokaa tulee reilu satsi, mikä mahdollistaa sen nauttimisen myös seuraavana päivänä, jolloin pata on vielä herkullisempaa. Suosittelen nauttimaan ruuan, kuten Jamiekin kirjassaan, pitkän ulkoilulenkin jälkeen.


8 annosta

1kg naudanrintaa
oliiviöljyä
1 sellerinmukula
4 pientä punasipulia
puolikas nippu tuoretta rosmariinia (15g)
2 (tuoretta) laakerinlehteä

Bloody Mary -seos
1 sitruuna
700g paseerattua tomaattia
2rkl worcesterkastiketta
muutama tippa tabascoa
3rkl vodkaa
1rkl portviiniä

perunasose
1,6kg kiinteitä perunoita
50g voita
1-2 kukkurallista piparjuuritahnaa (tai tuoretta piparjuurta raastettuna)
kevytmaitoa

kaalilisuke
400g kähärälehtistä lehtikaalia
ekstraneitsytoliiviöljyä

Säädä uuni kuumenemaan 130 asteeseen. Nosta pata kuumalle liedelle. Mausta rintapalan pinta merisuolalla ja pippurilla, ja nosta liha sitten pataan (on hyvä, jos liha istuu pataan melko napakasti). Lisää tilkka oliiviöljyä ja paista sitten 10 minuutin ajan käännellen niin, että liha ruskistuu kauttaaltaan. Siisti lihan paistuessa selleri ja leikkaa se viiden senttimetrin paloiksi (me päädyimme leikkaamaan noin 3cm nopiksi). Kuori ja jaa sipulit neljänneksiksi. Lisää vihannespalat pataan, laske liesilevyn lämpötilaa ja paista kevyesti 5-10 minuutin ajan tai kunnes vihannekset ovat vähän pehmenneet.

Purista sitruunamehu isoon kannuun ja sekoita sen joukkoon loput Bloody Mary -drinkin ainekset. Kaada seos pataan ja lisää viisi desilitraa kylmää vettä sekä reilu ripaus suolaa ja pippuria. Sido rosmariininoksat ja laakerinlehdet nipuksi ja lisää nekin pataan. Kuumenna kiehuvaksi ja kytke sitten virta pois liedestä. Peitä padan ainekset kostutetulla leivinpaperilla ja alumiinifoliolla. Kypsennä pataa uunissa 5-6 tunnin ajan tai kunnes liha on niin mureaa, että se alkaa hajota.



Kun padan kypsennysaikaa on jäljellä noin 20 minuuttia, kuori ja pilko perunat. Keitä niitä suolatussa vedessä kattilassa noin 15 minuutin ajan tai kunnes ne ovat pehmenneet. Poista lehtikaalista kovat varsiosat ja ryöppää kaalia kiehuvassa vedessä 1-2 minuutin ajan (itse suosittelisin ehkä hieman pidempää röppäystä, pidin enemmän pehmenneestä kaalista lisukkeena). Valuta kaali ja kaada päälle hieman ekstraneitsytoliiviöljyä (ja ripaus suolaa, jos minulta kysytään). Kumoa perunat sitten takaisin kattilaan ja muhenna hyvin. Lisää sekaan myös voi, piparjuuritahna ja tilkka maitoa. Mausta perunasose mieleiseksesi. 


Revi lihapala kappaleiksi kahden haarukan avulla, pyörittele Bloody Mary -seos lihan joukkoon (heitä yrttinippu roskiin) ja tarjoile pata sitten piparjuuri-perunasoseen ja lehtikaalin kera. 


perjantai 30. syyskuuta 2016

ZUPPA DI AGLIO, valkosipulikeitto

Omena päivässä pitää lääkärin loitolla. 
Valkosipulinkynsi päivässä pitää vampyyrit loitolla. 
Valkosipuli päivässä pitää kaikki loitolla.

Tämä ei ole ensimmäinen eikä viimeinen resepti, 
jonka ammennan Italialaiset mestarit -kirjasta.
Tällä kertaa reseptin on tallentanut Antonio Carluccio.


noin litra hyvää kanalientä tai kasvislientä
100g valkosipulia (noin 20-30 kynttä) kuorittuina ja hienonnettuna
+ 1 valkosipulinkynsi
3 pientä perunaa kuorittuna ja hyvin pieneksi kuutioituna
suolaa ja mustapippuria
4 viipaletta ciabattaa paahdettuna
2rkl hyvää ekstraneitsytoliiviöljyä
60g tuoretta parmesaaniraastetta


Kaada liemi kattilaan ja lisää kuutioitu valkosipuli ja perunat. Kiehauta, alenna lämpöä ja anna kiehua hiljalleen noin 20 minuuttia. Jätä hetkeksi jäähtymään. Soseuta monitoimikoneella tai tehosekoittimella. Mausta suolalla tai pippurilla. 

Leikkaa jäljelle jäänyt valkosipulinkynsi kahtia ja sivele paahdetut leipäviipaleet sillä. Pirskota leiville hieman oliiviöljyä ja laita siten leipäviipale jokaisen keittolautasen pohjalle. Kaada päälle kuumaa keittoa ja ripottele vielä parmesaaniraastetta juuri ennen tarjoilua.



maanantai 19. syyskuuta 2016

PINAATTI-RICOTTARAVIOLIT SEKÄ VOI-SALVIAKASTIKE

Aloin yhtäkkiä himoita pinaattitäytteisiä ravioleja. 
Koti ja Keittiö lehdestä 1/07 on näemmä löytynyt tällainen mukiinmenevä resepti. 
Onneksi se löytyy netistäkin, ei tarvitse metsästää lähes kymmentä vuotta vanhaa lehteä.

Voi-salviakastikkeeni meinasi saada hieman liikaakin väriä ja luulin jo pilanneeni koko sapuskan, mutta kastikkeessa oli vinkeästä väristään huolimatta mukava, pehmeän paahteinen maku. Namskis.

Ravioli on itseasiassa monikkomuoto sanasta raviolo. 
Oikeasti nämä ovat siis ravioloja. Tämänkin faktan kanssa vaan joutuu elämään.



1 annos pastataikinaa

täyte
150g tuoretta pinaattia
1prk (250g) ricottajuustoa
1 muna
2dl raastettua parmesaanijuustoa
2 valkosipulinkynttä
ripaus suolaa
rouhittua mustapippuria

voi-salviakastike
75g voita
10 tuoretta salvianlehteä hienonnettuna

tarjoiluun
parmesaaniraastetta tai -lastuja

Valmista tuorepastataikina ohjeen mukaan. Kun taikina lepää, valmista täyte.

Huuhtele pinaatit ja poista isot lehtiruodit. Ryöppää pinaatit kattilassa kuumassa vedessä, valuta ja hienonna. Laita kulhoon ricottajuusto, muna ja juustoraaste. Kuori valkosipulinkynnet ja purista ne juusto- munaseokseen. Lisää pinaatti ja mausta suolalla ja pippurilla.

Jaa pastataikina neljään osaan. Ajele taikina pitkiksi, ohuiksi levyiksi. Asettele täytettä taikinalevyn puolikkaalle noin 5 cm:n välein. Voit myös merkitä sopivat välit kevyesti veitsellä tai lasin reunalla, jotta osaat kohdistaa täytteen oikein.


Kostuta välit vedellä, käännä toinen puoli päälle ja painele taikinalevyt täytenokareiden väleistä tiiviisti yhteen. Leikkaa raviolit (itse teen tämän juomalasin reunalla) ja varmista, että reunat ovat huolellisesti ummessa.


Keitä suolalla maustetussa vedessä muutama tyyny kerrallaan, noin 4–7 minuuttia. Nosta raviolit reikäkauhalla vedestä ja pidä lämpiminä folion tai kannen alla.

Valmista salvia-voikastike. Sulata voi kattilassa ja hienonna mukaan salvianlehdet. Anna hautua miedolla lämmöllä, kunnes voi saa hieman väriä.

Annostele raviolit lautasille, laita kastiketta päälle ja ripottele päälle vielä 
parmesaanilastuja tai -raastetta.


torstai 1. syyskuuta 2016

KANTARELLI-KYLMÄSAVUPOROPIIRAKKA



Piipahdimme mökkireissulla läheisessä koivumetsässä ja poimimme hetkessä ämpäreihimme kymmenisen litraa ihanaa keltaista kultaa. Myöhemmin saimme vielä lisää kantarelleja kun anoppi kävi tarkastamassa mitä olimme jättäneet metsään.


Seuraavat pari viikkoa vietimmekin varsinaisia teemaviikkoja kotikeittiössä. Teimme kantarellikastiketta grillatun naudan kupeen kanssa, kantarellikastiketta kuhan kanssa, kantarellirisottoa, paahtopaistileipiä paistetuilla kantarelleilla, kantarellikeittoa sekä pari kantarellipiirakkaa. Tämän reseptin piirakka on melko miedon makuinen. Vahvemman makuinen juusto korostaa kantarellien makua eri tavalla.


KANTARELLI-KYLMÄSAVUPOROPIIRAKKA

suolainen pakastepiirakkataikina (400g)
350g putsattuja kantarelleja
1 kesäsipuli
öljyä 
1dl Valio Ritari -juustoa raasteena
10 siivua kylmäsavuporoleikkelettä
100g kantarellituorejuustoa (Creme Bonjour)
250g cuisine creme fraichea: sipulisekoitus (Creme Bonjour)
3 munaa
suolaa, mustapippuria, valkopippuria

Sulata piirakkataikina. Revi suuret kantarellit 2-4 osaan. Silppua kesäsipuli. Kuullota sipuli pannulla öljyssä ja lisää sitten kantarellit. Paistele hetken aikaa, kunnes kantarelleista alkaa poistua nestettä. 

Silppua kylmäsavuporosiivut. Raasta juusto. Sekoita kulhossa munien rakenne rikki ja lisää tuorejuusto, creme fraiche, juustoraaste ja kylmäsavuporo. Mausta suolalla sekä valko- ja mustapippurilla.

Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan pohjalle. Muotoile sulanut piirakkataikina vuoan pohjalle ja pari-kolme senttiä reunoille. Pistele pohjaan haarukalla muutamia reikiä. Laita vielä leivinpaperipala piirakkapohjan päälle ja levitä sille kuivia papuja tms. Näin estät pohjan holtittoman kohoamisen. Esipaista pohjaa 180-asteisessa uunissa 10 minuuttia, poista pavut ja leivinpaperi. 

Lisää esipaistetun pohjan päälle sipuli-sieniseos tasaisesti. Kaada päälle muna-juustoseos. Paista 180-asteisessa uunissa 30 minuuttia. 
Anna hieman jäähtyä. 


Poista irtopohjavuoan reuna. Leikkaa piiras annospaloiksi ja nauti sellaisenaan tai raikkaan salaatin kanssa.



tiistai 16. elokuuta 2016

SAI UA -VARTAAT

Thaimaalaisista sai ua -makkaroista on blogissa jo parikin eri versiota. 
Tällä kertaa makkarat taipuivat grillivartaiksi.


7 kaffirlimen lehteä hienonnettuna
3rkl punaista currytahnaa
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
30g inkivääriä raastettuna
2 sitruunaruohon valkoinen osa hienonnettuna*
4tl kalakastiketta
3tl palmusokeria
2tl valkopippuria
2tl korianterijauhetta
½ nippua tuoretta korianteria
800g porsaan jauhelihaa

4-5 sitruunaruohon vartta vartaiksi*

limetin lohkoja

*käytä vihertävä osa varrastikuiksi ja kahden sitruunaruohon valkoinen osa jauhelihan sekaan

Sekoita kaikki ainekset (paitsi varras-sitruunaruohot ja niistä yli jäävät valkoiset osat) jauhelihan sekaan. Muotoile jauhelihataikina sitruunaruohovartaiden ympärille jämäköiksi pötkylöiksi.

Grillaa kypsiksi, purista päälle limetin mehua ja tarjoile kesäisen thaisalaatin kanssa.


kesäinen thaisalaatti
varhaiskaali
kurkkua
minttua
korianterinkukkia
kesäsipulia

kastike
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
2 linnunsilmächiliä kevyesti murskattuna
2rkl limettimehua
1rkl kalakastiketta

Irrota varhaiskaalista lehtiä "kupeiksi" lautaselle. Pilko kaalin sisäosat ja asettele kaalikuppeihin kurkkusiivujen ja kesäsipulisiivujen kanssa. Koristele mintunlehdillä ja korianterinkukilla ja ripottele päälle kastiketta.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

MAAKRAVUT MAARIANHAMINASSA - OODI AURINKOISELLE AHVENANMAALLE (OSA2)

OSA 2 - NÄHTÄVÄÄ JA MAISTELUMUISTOJA


Kesälomamatkamme Ahvenanmaalle jäi mieleeni paitsi ilahduttavista ravintolakokemuksista, myös upeista maisemista ja erityisesti pienistä ekskursioistamme Maarianhaminan lähitienoille. 

Saapuessamme Maarianhaminaan lähdimme kävellen tutkailemaan kävelykadun ja itäisen venesataman meininkiä. Satamasta löysimme hauskannäköisen minigolfradan. Ångbåtsryggans Äventyrsgolf ei olekaan aivan tavallinen minigolfrata. 


Valittavana on kaksi erikoista yhdeksän reiän rataa (9 reikää 5e, 18 reikää 8e) ja kaksi vaikeusastetta. Haastetta riittää, kun pallo pitäisi saada lyötyä läpi erilaisten mutkittelevien putkien, pitkin luuppeja ja yli vesiesteen. Ainakin meidän 12-vuotiaalle tyttärellemme vaikeustaso oli silti siedettävä, koska useilla rei'illä oli mahdollisuus kiertää hankala paikka ja hauska rata piti mielenkiinnon yllä pienistä epäonnistumisista huolimatta.
Rata on siisti ja viihtyisä ja sen yhteydessä on ravintola, jota emme testanneet. 


Seuraavana päivänä tutustuimme Pommerniin sekä merenkulkumuseoon

Olen aivan lapsellisen hulluna Pommerniin. Kävimme museolaivalla kahdeksan vuotta sitten, ja jo silloin jumituin lukemaan kaikki mukaansatempaavat tarinat ja tutkailemaan ihania, vanhoja esineitä sekä valokuvia museolaivan seiniltä. Tämä ei kuitenkaan yhtään vauhdittanut tämänkertaista visiittiä, vaan jäin entistä hanakammin ihastelemaan samoja tarinoita merimiesten elämästä ja kommelluksista, sekä laivan kohtaamista haasteista ja myrskyistä. 


Museolaiva on kiinnostava myös (miehille ja) lapsille, mutta pienempiä lapsia ei ehkä kiinnosta jäädä lukemaan kaikkia pitkiä tarinoita. Itseäni kiinnostivat erityisesti merimiesten arkeen sekä tietenkin ruuanlaittoon liittyvät kertomukset.


 Mikäli innostut vanhoista esineistä ja tarinoista yhtä helposti kuin minä, otathan huomioon, että aukioloaika on vain klo 17 asti. Itse museolaivan lisäksi laivan yhteydessä olevassa merenkulkumuseossa on paljon nähtäävää, joten varaa siis reilusti aikaa äläkä jätä visiittiä aukioloaikojen viimeiseen pariin tuntiin. Kesällä 2017 Pommern on kunnostustöiden takia suljettu ja aukeaa yleisölle taas kesällä 2018.


Kolmantena päivänä lounastimme Michael Björklundin pizzeriassa, Pub Niskassa. Lounaan jälkeen sulattelimme ruokaa käppäilemällä viehättävässä merikorttelissa, Sjökvarteretissa. Merikorttelissa voi tutustua mm. veneenveistoon, raudantaontaan ja vanhoihin venemoottoreihin, mutta itse nautin eniten kuvankauniista saaristolaismaisemista.
Merikortteli on avoinna yleisölle ympäri vuoden jokaisena päivänä.


Merikorttelista löytyy myös putiikki, jossa myydään ahvenanmaalaisia käsitöitä.


Edellisellä matkallamme Ahvenanmaalle vuonna 2008 kävimme Tjudön ihastuttavalla viinitilalla. Päätimme piipahtaa Tjudössä uudelleen, mutta tutun viinitilan googlettelu ei oikein tuottanut tulosta. Ikäänkuin se olisi kadonnut kokonaan kartalta. Kävimme toteamassa asian paikan päällä: Tjudön tuotanto on siirtynyt Smakbyn haltuun. Smakby on vuonna 2012 Kastelholman linnan kupeeseen auennut Michael Björklundin "ruokakeidas", jossa ravintolan ja tislaamon lisäksi on pientuottajien tuotteita tarjoava putiikki.



Vanhaan Tjudön viinitilaan verrattuna Smakbyn on tehdasmaisen kolkko, mutta ajaa asiansa. Emme ruokailleet Smakbyn krouvissa, mutta tutkailimme ruokalistaa pariin otteeseen ja menu vaikutti juuri siltä, mitä lupailtiinkin: paikallista, tuoretta ja sesongin mukaista.



Lounasaikaan (11-15) ravintola täyttyi mukavasti, vaikka illansuussa sali ammotti tyhjyyttään.



Smakbyn tarjoaa juomamaistiaisia tilauksesta ryhmille sekä kesäaikaan drop-in maistiaisia niin ruotsiksi, englanniksi kuin suomeksikin. Palasimme siis maistelemaan Tjudön tilalta tuttuja juomia. Maistiaisissa saimme kuulla mitä Tjudölle oikeastaan tapahtuikaan. Tjudön viinitilan perustaja Peter "Bongo" Erikssonin menehdyttyä hänen veljensä ja myöhemmin setänsä jatkoivat viinitilan toimintaa, mutta lopulta juomavarasto, laitteisto, nimi ja oikeudet siirtyivät Nordiska Matkompanietin haltuun vuonna 2011 ja tislaamo Smakbynin tiloihin. 


Tjudöstä tutut tuotteet ovat edelleen tuotannossa ja pullotettuina tuttuihin, kauniisiin pulloihin, mutta nimisuojan kannalta kyseenalaiset nimet ovat vaihtuneet. Maistiaisten emäntä huomautti, että mikäli kotoa löytyy vielä Tjudön aikainen Ålvados-pullo, sillä on nyt keräilyarvoa. Kotiin päästyäni kurkkasin juomavitriiniimme sydän pamppaillen: kyllä, olin säästänyt edelliseltä visiitiltä ostetun pullon, vaikka se olikin jo tyhjentynyt.


Maistettavaksemme saimme 25e/hlö hintaan viittä eri juomaa niille sopivien makupalojen kanssa. 


Puolikuiva omenaviini Atlas&Aroma maistui ilahduttavan kesäiselle. Sen makuparina tarjottiin ahvenanmaalaista juustoa. Vaikka pidänkin kuivista viineistä, omenainen kepeys houkutteli ostamaan viiniä kotona kesäpäivänä nautiskeltavaksi. Myös omenalikööri Appleaud viehätti karkkimaisuudellaan. Makuparina oli kinkkusalaattia, jota en kyllä itse yhdistäisi tähän juomaan. Kirsikkalikööri Röd Granitissa oli selkeä amarettomainen karvasmantelin maku, eikä se ollut minun makuuni lainkaan liian makea. Sen seuraksi tarjottiin suklaata. Yrttilikööri Jägerbongon nimi muistutti liikaa Jägermeisteria ja vaihtui Ål-Meister Bongoksi. Likööripullosta löytyy silti edelleen upea lasista puhallettu hirvenpää ja juoma maistuu omaan suuhuni mukavasti miedommalle kuin saksanhirvietiketillä varustettu tunnetumpi yrttilikööri. Myös "Ahvenanmaan Calvados" eli Ålvados koki nimenvaihdoksen: vahva, seurakseen makeutta kaipaava omenaviina löytyy edelleen tutusta omenapullosta, mutta Åpelbrandin nimellä. Ål-Meister Bongon pariksi oli yhdistettu paahtopaisti ja Åpelbrandin pariksi omenakompotti. 


Maistiaisten jälkeen teimme tuliaishankintoja Smakbyn puodissa. Alkoholijuomien lisäksi ostimme muutaman pullon ahvenanmaalaisen Amalian limonaatitehtaan lisäaineettomia, aidoista marjoista ja hedelmistä tehtyjä limppareita ja Björklundin Lähiruokaa-keittokirjan. 
Michael Björklundin idea ruokamatkailijan taivasta hipovasta matkailukokonaisuudesta on kunnianhimoinen - kohde laajenee edelleen ja luvassa on kuulemma myös majoitusta alueella. Mielenkiintoista. Hieman kalsean suunnitelmallista ja kaupallista, mutta mielenkiintoista.


Smakbystä jatkoimme matkaa Bomarsundin linnoituksen raunioille. Linnoitus tuhottiin Oolannin sodassa vuonna 1854. Kivikasoja enemmän minua kiinnostivat jälleen kerran merimaisemat. Etenkin Notvikin tornin raunioilta, korkealta kukkulalta avautuu upea näkymä merelle.



Mukavan ja aurinkoisen retkipäivän päätteeksi poikkesimme paluumatkalla vielä Godbyn Höga C -näköalatornissa ihastelemassa maisemia. 


Parin euron maksusta Uffe på berget -kahvilasta pääsi torniin, jonka raput kyllä laskimme, mutta niiden määrän ehdin jo unohtaa. 
Hemmetin korkea se torni silti oli. 


Itse kärsin rappuskammosta ja mies pelkää korkeita paikkoja. Tyttärellä oli naurussa pidättelemistä seuratessaan meidän tutisevaista etenemistämme puisessa, paikoin nitisevän ja notkuvarappuisen tornin kerroksissa. Näköalat olivat kuitenkin kauhunhetkien arvoiset.


Sää suosi meitä neljäntenäkin päivänä. Olimme varanneet Stallhagenin pienpanimosta panimokierroksen ja olutmaistelun iltapäivälle. Lounaan olimme suunnitelleet nauttivamme HavsViddenissä, Ahvenanmaan pohjoisrannalla Getassa sijaitsevan lomakylän ravintolassa. Suunnitelmamme ei kuitenkaan ollut täysin vedenpitävä. Matkalla jumituimme tietyöpätkälle. Odotimme ikuisuudelta tuntuvan ajan tietyön alkupäässä liikennevaloissa. Ketään ei näkynyt missään, mutta valo paloi meille punaisena. Lopulta meidät tuli noutamaan "luotsiauto", joka ohjasi liikennettä tietyön alku- ja loppupään välillä. Kun viimein pääsimme ohi työmaasta, tajusimme tarkistaa navigaattorista sijaintimme ja totesimme ajaneemme ohi HavsViddeniin johtavasta tiestä juuri ennen tietyöpätkää. Ja eikun takaisin odottamaan luotsiautoa. Voihan Vidden.


HavsViddeniin saavuttuamme päätimme herätellä ruokahaluja nauttimalla maisemista ja meri-ilmasta. Kävelimme rantaan ja kiipeilimme kallioilla ihastellen upeita Selkämeren maisemia. 



Tyttären mielestä maisemat olivat vailla vertaansa ja kallioranta hienoin paikka, missä hän on koskaan käynyt. Tämä tietenkin nostatti entisestään venekuumettani ja aloin jälleen kerran unelmoida omasta matkaveneestä ja kesistä merellä. Toinen vaihtoehto olisi tietenkin palata jonain kesänä HavsViddeniin ja vuokrata sieltä hulppea mökki loman ajaksi. Pieni hintagooglettelu palautti kuitenkin maanpinnalle. Jatkan unelmoimista.


Tarpeeksi kauan kallioilla hypeltyämme aloimme olla nälkäisiä ja suuntasimme hotellin ravintolaan.


HavsViddenin nettisivut antoivat olettaa, että lounasta olisi kesäkuun viimeisinä päivinä tarjolla, vaan eipäs ollutkaan. Lounasta alettiin tarjoilla vasta heinäkuussa. Auts.


Jotain murkinaa oli saatava ennen olutmaistelua. Kävimme kurkkaamassa Smakbyn lounaslistaa, mutta se ei oikein napannut ja lounasaika veti ravintolaan sen verran porukkaa, että minua alkoi ahdistaa ehdimmekö ajoissa olutmaistajaisiin. 

Mainittakoon tässä välissä, että myöskään olutmaistajaisiin ilmoittautuminen ei sujunut aivan mutkattomasti. Yritimme varata maistelua jo kotoa käsin, mutta suomeksi näpyteltyyn sähköpostiimme ei koskaan vastattu. Kävimme olutpanimolla paikan päällä kyselemässä, ja maistelutilaisuuksia tuntui olevan kehnosti tarjolla lyhyellä varoitusajalla englanniksi. Kun lopulta saimme nimemme osallistujalistaan, meille vielä myöhemmin soitettiin ja ilmoitettiin ajankohdan muuttuneen. Näistä pienistä aikatauluongelmista huolimatta tutustuminen Stallhagenin pienpanimoon oli ehdottomasti yksi reissun kohokohdista.


Päädyimme siis ruokailemaan Stallhagenin panimon pubiin. Nyt ei enää ollut perääntymismahdollisuutta. Ehtisimme juuri ja juuri syödä ennen panimokierrosta. Lounaslista oli lyhyt ja ytimekäs, ota tai jätä -henkinen kahden vaihtoehdon lista. Luurin nettiyhteys ei ollut kanssani yhteistyössä enkä saanut googletettua mitä kalaa oli tarjolla. Ihan hyvä niin, sillä jos olisin tiennyt kyseessä olevan hauki, en olisi välttämättä uskaltanut ottaa kalavaihtoehtoa.


Haukipihviksi tämä murekepläjäys oli kuitenkin kerrassaan mainio - ei lainkaan sellainen ruotoinen ja mauton piikkipallero, jonka lapsuuden kalapullakokemusten perusteella olisin olettanut saavani. Raikkaan kastikkeen, kermaisen pottumuusin ja kesäisen salaatin kanssa kala-annos oli hyvän mielen kotiruokaa. Maistui makoisalta - minkäs muunkaan kuin Stallhagenin oluen kanssa. 


Myös miehen valitsema lihavaihtoehto oli hyvä, lisukkeet olivat samat kastiketta lukuun ottamatta. 


Aurinkoinen kesäpäivä, hyvä olut ja simppeli, maistuva ruoka. 
Mikäs sen parempaa. 
Aloin nauttia panimon puitteissa vietetystä lounaasta täysin siemauksin.


Sitten panimokierrokselle. Kierroksen isäntänä ei toiminutkaan kuka tahansa kesähessu, vaan Christian Ekström. Jaa kuka? No, Stallhagenin pubin omistaja tietenkin, mutta varmaankin suurelle yleisölle tutumpi siitä, että hän sukelsi Ahvenanmaalla merenpohjaan uponneesta laivanhylystä parisataa vuotta vanhaa sampanjaa. Uskonette, että hänen kertomustensa ansiosta panimokierros sai aivan erilaista syvyyttä aiheeseen. Kierroksella pääsimme tutustumaan perinpohjaisesti oluen valmistukseen ja tarinoihin eri olutlaatujen ja makujen takana. 


Panimokierroksen jälkeen siirryimme pubin puolelle maistelemaan oluita ja niille valittuja makupaloja. Viimeistään tässä vaiheessa olin aivan myyty. Aivan. Täysin. Myyty. Tässä yhdistyi nyt kaikki se, mitä minä himoitsen, arvostan ja haluan tukea. Pieni panimo, pieni ravintola, paikallisten tuotteiden hyödyntäminen, paikallisten tuottajien tukeminen, simppeli idea, maanläheinen toteutus. Ei mitään prameilevaa tai kolkkoa, vaan hyvin kotoisa maalaistunnelma. Ekström kertoi, että ravintolassa ei varsinaisesti edes ole ruokalistaa, vaan ruokaa valmistetaan siitä, mitä milloinkin on tarjolla - raaka-aineet ovat paikallisia. Lihasta pyritään hyödyntämään kaikki osat. Joskus ruokatarjonta vaihtuukin useamman kerran päivässä. Lyhyen ytimekäs lounaslista sai nyt täyden hyväksyntäni.


Ekströmin tarinat ovat viihdyttäviä. Hän kertoi, miltä tuntui saada kuulla, että kotijääkaapissa nököttävän sampanjapullon arvo on noin 50 000 euroa. Hän kertoi minkälaiselta tilalta saadaan Stallhagenin hunajaoluen hunaja. Lumouduin tarinoista niin, että unohdin melkein maistella oluita. 


Ensimmäisenä maistoimme ahvenanmaalaisten mehiläisten hunajasta valmistettua Honungsöliä. Sen kevyt ja kukkainen maku sopi mukavasti sen kanssa tarjoillun paikallisen vuohenjuuston ja hillon kanssa. Seuraavaksi oli vuorossa Pale Ale ja sen pariksi yhdistetty suolattu naudanrinta lipstikkamajoneesilla. Hämmennyin taas hetkeksi makuparin nerokkuudesta. Pale Ale on huomattavasti ensimmäistä olutta vahvempaa ja hiivaisempaa. Ja niin täydellistä naudanrinnan kanssa. Stallhagenin nettisivuilla kerrotaan paikallisen olutharrastajan kuvaavan Pale Alea seuraavasti: "Pale Ale is like a soft, warm, comfortable blanket, but it tastes far better..." (Pale Ale on kuin pehmeä, lämmin, mukava viltti, mutta maistuu huomattavasti paremmalta).

Kolmantena maistiaisena on vuorossa maltainen IPA ja suolasilliä ruohosipulilla. Tutun makumaailman löytäneenä hihkaisin itse "joulu on taas, joulu on taas!" ja seurasin mielenkiinnolla saksasta saapuneiden turistien reaktioita silliin. Ja olueen. Pelkkiä ilahtuneita ilmeitä ja positiivisia kommenteja. Viimeisenä maistoimme vielä Baltic Porteria ja lammasmakkaraa. Taas loistava yhdistelmä. Olut on tehty käsityönä koivusavustetuista maltaista ja siinä on karamellimainen tuoksu.


Panimokierroksesta ja maistelusta jää sydänalaan lämpöinen tunne. Eikä se johdu pelkästään oluen tuomasta hiprakasta, sillä minä maistoin jokaista olutta vain pienen kulauksen, koska toimin kuskina palatessamme panimolta kämpille. Ensin suoritimme toki tuliaisostokset panimon pienessä puodissa. Ihan jo pelkän kannatuksen vuoksi teki mieli tyhjentää koko putiikki.


Kiitos ja ylistys, Stallhagen! Ei tätäkään yritystä varmasti pyöritetä pelkällä intohimolla ja kutsumuksella, mutta puitteista ja asiakkaalle näkyvästä tuotteesta puuttuu näkyvän kaupallinen ja kylmän kolkko leima. Se alkuperäinen viehattävys ja kotoisa lämpö, minkä kliininen Smakbyn oli syönyt Tjudöstä, oli tallella Stallhagenissa. Kotiin palattuamme kävin kaupassa ja kun näin Stallhagenin oluita hyllyssä, nämä mukavat kesäpäivän tunnelmat palasivat mieleeni ja nostivat hymyn huulille. 


Kotiinpaluupäivänä pörräsimme vielä hieman Maarianhaminassa. Piipahdimme pikkuisessa Sittkoffin ostoskeskuksessa (eli "kauppagalleriassa") täydentämässä juomatuliaislastiamme Alkossa sekä pyörähtämässä Fyndet kök & trivsel -keittiötarvikeliikkeessä. 


Ennen laivan lähtöä ehdimme vielä mainiosti käydä Lilla holmenissa. Lilla holmen on pieni saari, jolle pääsee näppärästi satamasta siltaa pitkin. Olimme suunnitelleet käyvämme siellä piknikillä jonain päivänä, mutta suunnitelmat elivät niin paljon, että piknik jäi väliin. 


Saaressa liikuu vapaana hauskan näköisiä kanoja ja kukkoja sekä riikinkukkoja. Lisäksi aitauksissa on nähtävillä kaneja. 

  

Lilla holmen on rauhallinen keidas. Se olisi houkutellut pidemmällekin kävelylenkille, mutta meillä aikaa oli rajoitetusti. Saaresta löytyi myös jäätelökioski ja pieni hiekkaranta. Loistava retkikohde etenkin lapsiperheille.


Olen rakastunut Ahvenanmaahan kahdesti. Tällä kertaa vielä palavammin. Myös tytär ihastui Ahvenanmaahan niin, että suunnitteli muuttavansa sinne aikuisena. Oli hieman toppuuteltava: vaikka kesä saaristossa jättääkin lämpimän kaihon sydämeen, syksyn myötä Maarianhaminakin viilenee ja hiljentyy. Kuitenkin tätä blogikirjoitusta näpytellessä saan palautettua iholleni auringon ja merituulen hyväilyn, mieleeni kesäisen autuaan rauhan ja kielenkärjelle kaikki ne makumuistot, jotka muutaman päivän aikana onnistuimme matkalla haalimaan.

Toki niiden palauttamisessa voi hyödyntää myös reissusta tuotuja tuliaisia.

Ahvenanmaa kutsuu minua palaamaan takaisin.


P.S: En toimi minkään ravintolan, laivayhtiön, firman tai tuotteen kätyrinä, eli kaikki mielipiteeni, arvosteluni ja kritiikkini on vilpitöntä ja aitoa, tavallisen asiakkaan saamaan palveluun pohjautuvaa riippumatonta huttua.




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...